perjantai 31. tammikuuta 2014

Mainetta ja kunniaa ;)

Postilaatikosta tupsahti lehti, jossa koko sivun julkkikseksi oli päässyt eräs tuttu tyyppi ;) Meidän supermamma ♥


tiistai 28. tammikuuta 2014

Kuulumisia

Niinkuin Nappi tuossa esittelyssään osuvasti kirjoittikin, hän on päässyt eniten otsikoihin olemalla hieman erityistapaus... Jossain vaiheessa hän päätti, että ei enää huoli maitoa tuttipullosta. Väkisin meni maksimissaan 4ml kerralla. Bongasin Napin muutamaan otteeseen paremmalta nisältä ja painokin nousi hieman, joten ajattelin, että ehkä se nyt selviää ilman lisämaitoa ja luovutin tuttipulloilun suhteen, kun se tuntui niin mahdottomalta. Hirveää huutoa ja räpiköintiä vain. Tipsukin loikkasi kerran olkapäälleni istumaan ja ihmettelemään, kun istuin pentulaatikossa yrittämässä syöttää kiljuvaa Nappia.

Parin päivän lisämaidottomuus näkyi kuitenkin heti painossa. Ei nouse, ei. Facebookissa aivan sattumalta törmäsiin jaettuun artikkeliin, jossa käsiteltiin samankailtaista ongelmaa ihmisten suhteen. Olinkin huomannut, että jostain syystä tuttipulloista oli alkanut suihkuta maitoa ihan ilman imemistäkin. Ihmisillä tämä on ilmeisesti ongelma imetyksessä, ja kas vain, näin oli Napinkin suhteen :D Kun nimittäin päätin sitten testata, mitä Nappi sanoisi tavallisesta muoviruiskusta - maito maistuikin taas loistavasti! Hienoa!

Aluksi aloin antaa 5ml neljästi päivässä. Ei riitä. Entä 10? No ei tunnu sekään riittävän. Nyt noudin apteekista (varmaan kymmenes apteekkivisiitti tämän pentueen aikana) 20ml ruiskuja - joko olisi tarpeeksi suuri kerta-annos? Nappi syö ruiskusta oikein mielellään.

Muut töpselöt ne senkun kasvavat mamman maidolla. Hirmuisen suuria jo ovat, ja jalat kantavat joka päivä paremmin. Hieman jo haastetaan kavereita painiin ja juostaan karkuun.

Pentulootakamera on toiminut vähän vaihtelevalla menestyksellä, ilmeisesti se jostain syystä sammuu aina, kun joku tyrkkää naamansa liian lähelle. Tässä taas joku pieni sankari on suuntaamassa kohti kameraa ;)


Pentulaatikossa vieraillessani kaikki tulevat nopeasti tykö, ihan selkeästi puskevat ja kellahtelevat selälleen rapsuteltaviksi. Nyt kaikki osaavat myös kehrätä kovaan ääneen. Pikkusen naureskellen harmittaa, että kaikki tulevat mieluummin mun kanssa hengailemaan, vaikka mamma koittaisi kutsua niitä maidolle samaan aikaan :) Taitaa tulla ihmisrakkaita veitikoita...
"Mustikoita" varten on tilattu kaikille eriväriset pannat, jotta ne erottaisi kauempaakin. Saapa vaan nähdä, ovatko ne tarpeeksi pienet, ja tottuvatko pikkuiset moisiin kaulakoruihin.

Viimeinen näky ennen kameran sammumista ;D

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kaksiviikkoiset esittäytyvät!

Tänään sain vihdoin otettua kustakin kunnolliset kuvat, kun valaistus saatiin kohdilleen. Saanko esitellä, kahden viikon ja kolmen päivän ikäiset naskalit!

Hei, mun nimi on Nappi. Tiedän että äiskä on kirjottanu musta eniten, koska mä oon pikkasen erilainen kun muut. Ehkä se sit tykkää musta eniten, koska se on kokoajan paapomassa. Vaikka se sanoo kyllä että mä näytän enemmän alienilta kuin kissanpennulta! Mua kyllä vähän harmittaa, että kaikki mun sisarukset on melkeen kaks kertaa isompia ku mä, Nannakin, vaikka se on tyttö. Vähän noloo, mut kyllä mä niille vielä näytän. En oikeen tiä miksi mun maha ei kasva mamman maidosta, vaikka syön sitä kyllä kiltisti. Sen takia saan myös tuttipullomaitoa. Muut ei saakaan, lällällää! Taidan olla joku erityisloistoyksilö!

"Nappi" Draconian Shadegrown, NFO n 09, uros

Terve, mä oon Nipsu. Olin ekana kuvattavana, joten tässä kuvassa mä oon vähän kauhuissani, kun en oikeen tajunnu mitä tapahtuu. Oikeesti mä oon ihan leppoisa tyyppi. Jos olisin tienny et tästä tulee mun virallinen 2-viikkoiskuva, niin olisin vähän hymyillyt. Nyt mä keskityin enemmän kiljumiseen. Mä oonkin meistä kaikista sisaruksista kovaäänisin. Jos ei lasketa mun alienveljeä. Mä oon myös meistä kaikista isoin ollu kokoaika, isona kollina musta tulee tosi komee ja kiva.

"Nipsu" Draconian Northern Lights, NFO n, uros

Hyvää päivää, minun nimeni on Niki. Mulla on monta sisarusta, mutta yks niistä, toi Nipsu, on mun bestis. Me ollaan ihan samannäkösiä, paitsi tässä kuvassa mä jo tiesin, että pitää poseerata nätisti, ku Nipsu kerto mulle et me päästään intternettiin. Mulla on tapana nukkua aina Nipsun kanssa päät vastakkain ja sit meil on nukkuessakin kielet pihalla, et jos mamma vaik yhtäkkiä tulee herättään meidät, niin ollaan sitten heti valmiita syömään maitoa. Me ollaan varattu vierekkäiset maitoautomaatitki, ne hassut jotka on sentin päässä toisistaan, niin ei jouduta syödessäkään olemaan kaukana toisistamme.

"Niki" Draconian Desert by Night, NFO n, uros

Mä oon Nanna, oon ainut tyttö. Sit mun turkki on kans erilainen ku noilla pojilla, se on ruskee ja siinä on jotain kuvia. Äiskä on yrittäny arvuutella, onko siinä tabbykuvia vai tiikerinkuvia, mutta mä en vielä kerro. No okei on se ehkä tabby, kun äiskä on toivonu sitä, ja mun isikin on semmoisenkuvainen. Oikeesti mulla on tosi isot ja prinsessamaiset silmät, mutta koska jouduin jonottamaan mallikuvauksiin tosi kauan, oon tässä jo niin väsynyt, että en jaksanu enää poseerata. Naiset ensin, sanon minä tästälähin!

"Nanna" Draconian Nepenthe, NFO n 09 22, naaras

Heipparallaa, mä oon Nino. Mun lempinimi on myös Nalle, koska oon vähän nallemainen. Mä luulen että mulle tulee kaikista nallemaisin nalleturkki ja mun nassukin on vähän nallenpyöreä. Mut oikeesti oon kyllä kissanpentu. Aion vielä mennä painossa Nipsun ohi, ja sitten musta tulee maailman isoin ja komein kollikissa. Mun mielestä on hirveen kivaa kun mun masua rapsutellaan, ja osaan kehrätä tosi lujaa. Pörrr pörrr!

"Nino" Draconian Shadows of the Past, NFO n, uros

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Pallomarsuja

Pikkukissit kasvavat ja kehittyvät hurjan nopsaa tahtia. Pieniä lihavia marsuja! Kaikki kävelevät jo vaappuvasti neljällä jalalla ympäri pentulaatikkoa. Välillä on tosi kova melske, kun kaikki kipittävät eri suuntiin ja tietenkin kiljuvat tehosteeksi.

Vilja-mamma on ihan äääärettömän rauhallinen ja kärsivällinen ♥ Ei ota yhtään stressiä pikkuisten kommelluksista, kurottaa vain hellästi tassulla, jos joku on eksynyt.

Nappi päätti pari päivää sitten, ettei enää halua leikkimaitoa. Ihan järkyttävä kiljunta ja pyristely seurasi tuttipullon tarjoamisesta. Kolmen turhan yrityksen jälkeen päätin luovuttaa. Nyt kuitenkin näkyy painotaulukossa aika selkeästi seuraukset. Niinpä tänään sanoin Napille, että nyt romukoppaan tuo "ei tartte auttaa"-asenne, sinähän otat keittämääni herkkumaitoa, ja sillä selvä! Neljä milliä sitten saatiin menemään, vaikkakaan ei kovin vapaaehtoisesti :P Muutoin Nappi on aivan kuin kaikki muutkin, mutta pieni se on, jo 100g suurinta jäljessä. Odotan malttamattomasti sitä, kun alkavat opetella kiinteälle ruualle, kyllä Nappi tuolta vielä nousee!

Myös Napin antibioottikuuri loppui, ja josko sillä nyt ylipäänsä sitä napatulehdusta oli, niin nyt napa on ainakin ihan maailman siistein! Mahtavaa!

Silmät ovat avautuneet jo kauan sitten, mutta eilen vihdoin alkoivat myös nähdä kunnolla pikku nappisilmillään! On tosi suloista, kun katse kiinnittyy minuun, ja tapittavat uteliaasti. Kukaan ei pyörtynyt ;) Myös kuulot alkavat pikkuhiljaa pelata. Lauleskelen pentusille hyvin paljon, ja jälleen kerran (joululaulun) ilmoille kajauttaessani ihmettelin, miksi alkoi hirveä itkeminen... Hupsis, nyt ne kuulevat!

Saattaa myös olla, että pienet luulevat Venäjän olevan toinen äidinkielensä. Mutta eikös se niin ole, että lapsille kannattaa alkaa varhaisessa vaiheessa puhumaan useampaa kieltä, niin he oppivat sen aivan huomaamattaan! Olen nääs juuri aloittanut venäjän alkeet, ja hoen pennuille kaikkia erittäin tärkeitä sanoja, kuten ballerina, professori ja jäätelö. Mahtavatkohan pitää minua ihan sekopäänä?

Ehkä eivät, koska pentulaatikossa kyykkiessäni kaikki tulevat mielellään tutustumaan; kiipeävät pitkin kättä, juttelevat, kääntelevät masujaan rapsutettaviksi, ja jos vain on mahdollista, että noin pieni kissa osaa puskea, niin taatusti myös puskevat :)

Nauroin ihan katketakseni, kun eräänä iltana pentulaatikossa oli tosi kova meno ja melske, ja otin kameran esiin. Kaikki pennut pysähtyivät niille sijoilleen, hiljenivät, istahtivat pyllylleen ja alkoivat tapittaa kameraa. Kyllä näistä vielä kunnon poseeraajia kasvaa :) Se suuri kuvapläjäys on luvassa ihan lähiaikoina, lupaan ;)

tiistai 21. tammikuuta 2014

Mitä muut kisut tuumaavat?

Vilja on saanut aikalailla rauhassa hoivata pentujaan. Tokikaan häntä ei yhtään haittaisi, vaikka pentulaatikossa olisi seuraa ja hoitoapua, mutta muut kisut ovat nyt pitäneet hieman välimatkaa. Välillä kaverit käyvät kurkkaamassa laatikkoon, joko pienokaiset olisivat leikki-iässä? Ei vielä, täytyy odottaa...

Ovi on aina auki, kun olen kotona. Pentuportti on osoittautunut äärettömän käteväksi, se on sen verran korkea, ettei siitä ihan hups vaan mennä yli. Näin voin seurata, missä kukin kisu menee, vaikken kokoajan nököttäisi pentulaatikon äärellä. Vilja ei näin myöskään saa päähänsä lähteä kuljettelemaan pentusia makuuhuoneen ulkopuolelle. Ilma vaihtuu ja kisut eivät tunne itseään eristetyiksi. Vilja ei portin yli pääse hyppäämään, muut pääsevät kyllä, kunhan vaan tahtovat. Kun Vilja tahtoo jaloittelemaan, avaan portin. 

Kun olen poissa kotoa, pentuhuoneen ovi on lukossa. Öisin se on vain kiinni, ilman lukkoa. Cindy on ihan supertaitava, koska oven sulkemisesta ja portista - tuplavarmistuksesta - huolimatta, hän osaa avata oven ja tulla makkariin. Jonain yönä olen havahtunut siihen, kun Cindy mussuttaa Viljan ruokia pentulaatikossa, välillä siihen  kun äiti ja tytär kisailevat jalkopäässä...

Tunnelma on varsin rauhaisa, kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä tämänhetkiseen tilanteeseen.

Mitäs täällä tapahtuu, kurkistaa Cindy
Vilja oli juuri synnyttänyt
Jahas... mitäs mitäs...
Cindy odottaa pentuja pentulaatikossa
Tipsukin kurkisti hetken päästä
Mummo tarkistaa
Setä kurkistaa
Setä pitää huolta
Mikäs tämä tämmöinen on, tuumii Misty
Mummon ja mamman mielestä Nanna voisi hyvin jo syödä kiinteää ruokaa
Misty-setä valvoo
Kuvausassistentit
Hali Napille ♥
Tipsu-sedän hoteissa on turvallista poseerata
Mammaaaa mitä tapahtuu?
Assistentit pitävät huolta kuvattavien hyvinvoinnista
Misty-setä ♥ Nipsu
Nino kömpi mummun hoteisiin ♥
Eikä mummu silloin tietenkään voinut olla hoivaamatta!
Kukkuluuruu! Hihhih, mummo hoitaa mua, iloitsee Nino

Meillä on käynyt myös yksi ihmisvieras. Tilanne oli poikkeustapaus, vieras mm. vaihtoi steriilit vaatteet saavuttuaan ;) Muita vieraita alamme ottaa vastaan, kun neljän viikon ikä on saavutettu. Silloin on kriittisin vaihe ohitse, ja pikkuiset osaavat jo tehdä muutakin kuin syödä ja nukkua!

Vieras ei osannut pitää varaansa, ja pahaa aavistamattomana otti pienen pentusen kämmenelleen. Siihenhän se nukahti! Voisitko itse kuvitella hievahtavasikaan moisessa tilanteessa ainakaan puoleen tuntiin ;)

Nanna untenmailla

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Töpselinenät 10 vuorokautta!

Ikävä kyllä valaistus ja kameran säädöt eivät osuneet ihan kohdalleen, joten kuvat ovat varsin epätarkkoja ja haljuja. Mutta ei anneta sen häiritä, kuvattavat ovat söpöäkin söpömpiä :)♥ Varsinkin mustia on aivan mahoton kuvata...

Saanko esitellä, pienet nappisilmät! Kaikilla on silmät jo ihan auki :)

Nappi
Nipsu
Niki
Nanna
Nino

perjantai 17. tammikuuta 2014

Viikko mittarissa!

Pikkuruisten elämäntaipaleen ensimmäinen viikko sujui oikein nätisti. Vilja on hyvä mamma, huolehtii lapsukaisistaan kaikin tavoin, mutta muistaa myös itsensä. Välillä käydään vähän lenkkeilemässä ja jopa leikkimässä. Viljalle on maistunut ruoka ihan hyvin, erityisesti patee-tyyppiset mössöt, joihin on sekoitettu runsaasti kiehuvaa (!) vettä. Osa ruuasta on edelleen recoveryä, koska se maistuu hyvin, ja sillä saadaan varmasti taattua riittävä energiataso. Vettä ei juo, mutta toisaalta lisään sitä ruokiin hyvin paljon.

Myös Napin kohdalla totesin mieltymyksen mahdollisimmaan kuumaan muonaan. Leikkimaito ei oikein kelpaa, jos se on liian jäähtynyttä. Lähes kiehuva puolestaan on toooosi hyvää. Maistoin itsekin maitoa kokeiltuani sen lämpötilaa kämmenselkään. Kammottavan makuista, onneksi kisuilla on erilainen makuaisti ;D

Niki avasi silmänsä ensimmäisenä, voi itku miten suloinen näky pieni nappisilmä onkaan! Myös Nannalla on silmät jo auki, ja muut tulevat hyvää vauhtia perässä. Todella aikaisessa vaiheessa tahtoivat alkaa luurata maailmaa... Yksilökuvia pyrin ottamaan sunnuntaina. Kuvia on kyllä otettu muutenkin, mutta olen edelleenkin uuden koneeni kiroama, joten kuvapäivitykset laahaavat ikävästi perässä. Eiköhän kuitenkin lähiaikoina saada ilmoille kunnon kuvapläjäys!

Pikkuiset nostavat jo kovasti päätään etujalkojen varassa. Liikkuminen ei ole enää pelkkää möngertämistä, vaan kovasti tahdottaisiin jo kävellä. Istuskellessani pentulaatikossa, mönkiäiset kiipeilevät terhakkaasti lahkeeseen tai käden päälle. Unilta herättyään ne haukottelevat todella makeasti vaaleanpunaiset suut ammollaan.

Kaikki tykkäävät masurapsutuksista, ja pyörivät iloisesti rapsutettavana. Sakki on hyvin tyytyväistä, vaikkakin edelleenkin melko äänekästä.

Muutaman kerran Vilja on tahtonut muuttaa pois pentulaatikosta. Eräänä päivänä koulusta tullessani oli muutettu sängyn päätyyn lattialle, onneksi olin tosin laittanut sinne täkin huomatessani Viljan viehtymyksen kyseiseen paikkaan... Välillä Vilja nappaa kyytiin yhden pennun, mutta jos olen paikalla ja palautan pienokaisen heti pesään, ne yleensä alkavat huutaa niin kovaan ääneen, että Vilja köllähtää takaisin pesään rauhoittamaan niitä.

Kaikki kasvavat kovaa tahtia, ja ovat jo kaksinkertaisen kokoisia. Myös Nappi tulee hienosti perässä, lisämaidon tuella kasvetaan hienosti, ja napakin näyttää minusta oikein siistiltä. Taisimme selvitä napatulehduksesta säikähdyksellä!

Pentukamerakin toimii jälleen! Tunnukset saat Draconian FB-ryhmästä tai sähköpostitse!

torstai 16. tammikuuta 2014

Kissanpentua hankkimassa?

Olet harkinnut kisun hankkimista, ja selaillut netistä pentulistoja ja kissaloiden sivuja. Lopulta löydät etsimäsi, ja on aika ottaa yhteyttä kasvattajaan. Miten sen teet?

Pentusivuillani on pyyntö siitä, mitä toivoisin ensimmäisessä yhteydenotossa kerrottavan. Toivon ensimmäistä yhteydenottoa sähköpostilla, koska epäsäännöllisen rytmin vuoksi en ole usein puhelimen tavoitettavissa, ja siksi toisekseen sähköposti antaa paremman mahdollisuuden kertoa asioita kattavasti.

Useiden kissaloiden sivuilla on melko vähän tietoa, joillakin ei ole sivuja ollenkaan. Itse pyrin kirjaamaan kaiken ylös niin nettisivuille, blogiin, kuin kuvienkin muodossa. Kaikki mahdollinen tieto on netissä, joten toivoisin, että ennen pentukyselyä tutustut saatavilla olevaan materiaaliin.

Suuri osa pentukyselyistä on 1-2 lauseen mittaisia, joissa lähinnä kysytään hintaa. Sekin tieto löytyy sivuiltani, jos vain olet sen pentutietosivun jaksanut kahlata loppuun. Kuitenkin tuntuu hirveän ikävältä, jos kissan hankinnassa tärkein ykköstieto on kissan hinta. Oli se sitten 10€ tai 1000€, se on vain murto-osa siitä, mitä kissan kanssa eläminen kaikenkaikkiaan tulee maksamaan. Toki se on suuri kertainvestointi, mutta niin on sekin, jos kissa vaikkapa sairastuu vakavasti, eikä sillä ole vakuutusta.

On lähes loukkaavaa saada viesti "Haluisin kissanpennun, paljoks se maksaa?". Teen paljon kauppaa myös tavarasta, jolloin kyseinen lähestymistapa on ok, mutta tässä on kyse elävästä olennosta. Pienestä piiperöstä, jota hoidan, kaitsen ja katselen yötäpäivää sen syntymästä lähtien jopa 4 kuukautta. Tällöin on viimeisenä mielessä raha. Paljon tärkeämpää on, millainen kissa on luonteeltaan, millaisen kissan toivoisit löytäväsi, ja millaisen kodin juuri sinä haluaisit sille tarjota kenties seuraavaksi 20 vuodeksi.

Monet kyselyt tulevat myös anonyymistä hotmail- tms osoitteesta tunnistetietona pelkkä etunimi, jos sitäkään. Olisi toki kohteliasta esittäytyä, ja minunkin mukava tietää kuka kysyy, ja mistäpäin maailmaa?

Saadaksesi kissanpennun, sinun ei kuitenkaan tarvitse olla mikään runoilija tai kirjoitusguru. Se vain yksinkertaisesti on niin, että jo ensimmäisen yhteydenoton perusteella usein tiedän, onko kyseessä potentiaalinen kotitarjokas.

Minulle on myös tärkeää, että saan seurata kasvattieni elämää tulevaisuudessa. Toki se on ymmärrettävää, etteivät kaikki halua pitää kasvattajaan yhteyttä vuosikymmeniä ;) mutta kuulumiset ja kuvat silloin tällöin ilahduttavat kovasti. Olen kasvattanut tähän mennessä 13 pentua, ja yhtä lukuunottamatta olen vieraillut tervehtimässä aikuiseksi kasvanutta pentua uudessa kodissaan. Draconian kasvattien omistajilla on myös melko tiivis "yhteisö" - olemme käyneet yhdessä syömässä, näyttelymatkoilla ulkomailla  ja muuta mukavaa. Vapaa-ajalla löytyy yhteisiä juttuja ilman kissojakin, vaikka porukka on levittäytynyt aika hyvin ympäri Suomea. Toki tähänkään toimintaan ei ole pakko osallistua, eivätkä kaikki osallistukaan, mutta uudet mukavat ihmiset ovat aina tervetulleita joukkoon! Mikäli olet kiinnostunut vaikkapa näyttelyistä, et takuulla jää asian kanssa yksin, aina löytyy apua uusille draconialaisille :)

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole pahoittaa kenenkään mieltä tms, vaan kertoa, mitä odotan sinulta, mikäli mielessäsi siintää haave omasta pienestä Draconian maukumirristä!

tiistai 14. tammikuuta 2014

Erikoistapauksia

Vaikka Nappi vaatii erikoishoitoa, ei se ole ollenkaan hankala tapaus. Tuttipulloilu on opittu tosi hienosti, eikä enää juurikaan kiukutella, vaan aletaan ahnaasti mussuttaa maitoa. Maitovalmisteen ohjeessa sanotaan viikon ikäisen kerta-annokseksi 2-4ml. Nappi ei ilmeisesti ole lukenut ohjetta. Maitoa valmistuu kerralla 20ml ja annan pikkuisen imeä niin paljon kuin se haluaa. Napin annos on yleensä kymmenisen milliä, eilen illalla Nappi veteli tuttipullo lommolla 14ml yhteen menoon! Tämä onkin jo alkanut näkyä vahvasti painossa. Myös antibiootin antaminen on helppoa, annostus tosin on vain pari tippaa. Juuri äsken ilokseni huomasin, että Nappi oli eksynyt keskinisälle, onkohan se vihdoin ymmärtänyt vaihtaa paikkaa?! Jännityksellä odottelen iltapunnitusta, onkohan tällä ollut vaikutusta painoon?

Nipsu puolestaan teki eilen kiinteään ruokaan siirtymisen maailmanennätyksen nassuttamalla tyytyväisenä mamman ruokavellilautasella. Yhdellä mustiaisista on pönttö tapa nukkua kieli ulkona suusta. Äsken näki unta jostain vauhdikkaasta metsästysretkestä ja piti ihan kummallista ääntä, joten piti tarkistaa kuka on tuo sekopää... No Nikihän se. Nanna on tomera tyttö, ja veikkaanpa että hän ottaa kyllä kaiken ilon irti prinsessastatuksestaan, kunhan tuosta vähän kasvavat! Nino puolestaan on ainut joka kehrää, ja masua rapsutellessa esittää kauniita tanssiesityksiä. Kaikista alkaa jo jotain pieniä persoonallisia piirteitä erottua, vaikkeivät vielä juuri muuta teekään kuin syö ja nuku.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Lääkärireissu

Aamusella Napin paino ei edelleenkään ollut noussut, joten pirautin klinikalle. Saimme ajan kissalääkärillemme kello 13. Talvipakkaset ovat vihdoin tulleet, joten se asetti hieman lisähaastetta lääkärireissuun. Jo noin pienten pentusten kuljettaminen on minusta ylipäänsä aika hurjaa... Onnistuin kuitenkin tekemään matkalaitteesta todella lämpimän. Kaksi fleece-boksinsuojusta päällekkäin ja tuuletusaukkojen päällä lisäksi mikrokuitupyyhkeet. Pohjalla paksu karvafiltti ja vastalämmitetty lämpötyyny. Ei paukkupakkasista tietoakaan!

Vilja tarkastaa kuljettimen

Reviirissä ensin tarkastettiin kaikki pennut. Kaikki ovat tosi terhakoita, sydämet lyövät hienosti ja kitalaet ja takapäät ovat kunnossa. Lääkäri oli myös kanssani samaa mieltä sukupuolista ;P Myös Nappi oli ulkoisesti ihan kunnossa, mutta onhan se selkeästi jäänyt muista jälkeen koossa ja luut tuntuvat. Napanuora oli tallella vielä lääkäriin lähtiessämme, mutta matkalla se oli tipahtanut. Muihin verrattuna Napin napa on jonkin verran turvonnut, ja näyttää melko "avonaiselta". Tämän vuoksi aloitettiin antibiootti napatulehduksen varalta.

Nappi oli myös aavistuksen verran kuivunut, joten nesteytettiin nahan alle. Paljoakaan nestettä ei tosin saatu menemään, koska kissu on niin hirmuisen pikkanen.

Vilja on (vielä) hyvässä kunnossa, mutta mielestäni syönyt todella vähän, ja "juo" vain sen verran, mitä olen vettä lisännyt ruokaan. Cindyn 6 pennun pentuetta muistellen, halusin, että myös Vilja nesteytetään, kun nyt kerran klinikalla oltiin. Nopeastihan se heikkenee, kun pennut imevät ja ruokaa ja nestettä tulee liian vähän. Aluksi pentujen ollessa yksin laatikossa, Vilja yritti murtautua oven läpi, mutta lopulta rauhoittui niin, että 350ml saatiin nesteytettyä ihan nätisti. Luulenpa että nesteytys oli hyvä veto, koska ruoka on nyt maistunut hienosti, tänään on mennyt jo kokonainen 195g recovery-purkki vedellä höystettynä ja lisäksi masuraksuja ja energiatahnaa.

Kaikista nisistä tulee kyllä maitoa, eli Nappi todennäköisesti kyllä jonkin verran saa emon maitoa, vaikka surkea nisä onkin. 

Kotiin tullessamme totesin, että kuljetusboksi oli todellakin sauna... Nostelin lötkyrät pentulootaan, eivätkä ne edes heränneet. Raskas reissu siis! Vilja puolestaan meni sohvan alle vilvottelemaan. Vähän näytti uutta pesää etsiskelevän, ja jouduin sitten sulkemaan makuuhuoneen oven. Yhden pennun raahasi lattialle oven viereen, mutta pehmukkeet vaihdettuani hyväksyi, ettei nyt sohvan alle muuteta...

Nyt vaan sitten jatkan Napin tuttipulloruokintaa ja annan antibioottia, ja toivotaan, että Nappi vahvistuu ja kasvaa, eikä napa aiheuta ongelmia :(

Muuttolinnut

Sunnuntaina vaihdoin kissujen pesän alimpiakin pehmustekerroksia, jotta kaikki "petoja houkuttelevat" hajut saadaan pois, eikä Vilja kokisi tarpeelliseksi siirtää pentuja. Pentuset pääsivät sängynpäälle pesään siksi aikaa. Viljan mielestä se ei ollut kovin kivaa, ja neitonen alkoi etsiskellä uutta pesää mm. peiton alta niin että pentuset vaan lentelivät.

Olisiko täällä alla sopiva pesäkolo?

Alustat saatiin vaihdettua ja perhe pääsi muuttamaan takaisin. Tovin päästä lähdin hetkeksi kaupungille. Kotimatkalla bussissa vilkaisin pentukameraa, ja huomasin pesän tyhjäksi. Niinpä kotiintullessani arvasin, että piiloleikkiä on leikittävä. Vilja tuli makuuhuoneen ovella vastaan, pentuja ei näkynyt missään, eikä kuulunut piipitystä. Ensimmäisenä kurkkasin wc-laatikkoon, olisi ollut ihan pöhkö-Viljalle sopiva piilopaikka :D Vessa oli onneksi tyhjä. Käärin varovasti päiväpeiton pois, ja sitten täkin. No sielläpä pesue nukkui tyytyväisenä keskellä sänkyä kaikkien vällyjen alla :D Voin vain kuvitella sitä näkyä, kun Vilja on yksitellen raahannut kaikki sinne peiton alla kömpien :)

Löytö sängystä
Ollaan muutettu tänne

Tovin aikaa hengasimme sitten kaikki sängyllä. Myös Tristan tuli katsomaan, ja tarjosin sille pennun peppua. Tristan tiesi heti mistä on kyse, ja pissatti pentusen. Ja pissatti sitten jokaisen vuorollaan :)

Hei, mitä te täällä teette?
Onpas näillä kova pissahätä!

Kun ajattelin siirtää pennut takaisin pentulaatikkoon, oli Vilja eri mieltä ja lähti samantien kuljettamaan niitä takaisin sänkyyn. Yritin taistella vastaan, mutta Vilja otti pennuista niin napakan otteen, että hävisin totaalisesti ekan erän, ja pennut olivat jälleen sängyssä.

Lähdetään pois täältä, pienokaiseni!

Myöhemmin siirsin uudestaan, ja menin itsekin laatikkoon istumaan ja otimme Viljan kanssa toisen erän, jonka sitten voitinkin. Niin Vilja jäi laatikkoon pentusten kanssa. Olen kyllä aika satavarma, että huomisen kolmetuntisen koulupäiväni aikana pennut taas jotenkin mystisesti katoavat...

Me asutaan just siellä missä MINÄ haluan. T:Vilja

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Itsepäinen Nappi

Nappi on päättänyt, että hänelle kelpaa ainoastaan mamman surkein kainalonisä, josta ei juuri tule maitoa. Jos yrittää tarjota masun toisessa päässä olevia muhkumaidokkeita, Nappi sanoo PTHYI ja juoksee pois. Napin paino ei nouse, Napin paino laskee. Nappi on yhä lähes syntymäpainossaan, muut lähestyvät jo kahtasataa. Nappi ei ole heikko eikä sairas, Nappi huutaa kuin palosireeni ja tarvittaessa voittaa tappelun, mikäli joku eksyy hänen surkealle nisälleen. Nappi kyllä syö. Mutta Nappi ei ymmärrä, että maitohanaa vaihtamalla syöminen olisi huomattavasti tehokkaampaa. Napin luut törröttävät. Nappi on ihan tyhmeli.

Nappi 3vrk

Lauantai-aamu alkoi punnituksella, ja surkean tuloksen johdosta oli tarkoitus ajella Reviiriin hakemaan lisämaitoa ja muita mahdollisia aputuotteita ja ohjeita. No, sepä olikin sitten suljettu jonkin koulutuksen takia. Ärrinpurrin! En sitten keksinyt muuta paikkaa kuin Yliopiston apteekin, joten lähdin bussuttelemaan keskustaan. Tarjolla oli ikävä kyllä vain Royal Caninin korvikemaitoa. Lisäksi ostin Puppybooster-tahnaa ja Viljalle muutamia neste- ja energiatasapainoa parantavia tuotteita ja energiapitoista toipilasruokaa.

Nappi ei järin ilahtunut, kun yritin hänelle tarjota leikkimaitoa. Jouduinkin lähinnä lypsämään tuttipullosta, onneksi sentään nieli eikä sylkenyt. Äänitehosteita riitti... Iltaruokinnassa alun kiukuttelun jälkeen Nappi alkoi sitten itse imeä tuttipullosta :) Maitoa on mennyt hienot n. 5 milliä per ruokintakerta, ja paino on noussut sen mukaisesti. Lisäruokintojen välillä Nappi roikkuu kyllä tissillä, mutta siitä ei paino nouse grammaakaan.

Todennäköisesti joudun maanantai-aamuna soittamaan klinikalle, sain suosituksen nesteytyksestä, vaikkei pienokainen mitenkään kuivalta tunnukaan. Siitä tuskin kuitenkaan olisi haittaa. Harmittaa silti, jos täytyy näin pieniä pentuja lähteä kuljettelemaan, varsinkin kun nyt vihdoin saapui kylmät pakkaset.

Muiden pentujen painot nousevat vauhdikkaasti, ja ne ovat paksuja pötiköitä. Varsinkin Nanna on melkoinen tyttö, hän on varannut itselleen 2 parasta nisää ja sen kyllä painossa huomaa. Mustat kolmoset hengailevat keskipaikoilla. 

Mumssun mumssun

lauantai 11. tammikuuta 2014

Ensimmäinen vuorokausi

 (Edelliseen postaukseen lisätty kuvat!)

Eka yö meni oikein nätisti. Vilja taisi makoilla koko yön pienokaisten kanssa. Muutamaan otteeseen havahduin pentujen kiljuntaan, mutta muuten oli ihan rauhallista. Hämmästyin suuresti, kun herätessäni kello oli 15... Punnituksessa valitettavasti oltiin menty osittain hieman takapakkia, Napin paino oli jopa alempi kuin syntymäpaino.  Ylipäänsä painot ovat lähteneet nousuun tosi hitaasti, mahtaako maitoa tulla kunnolla? Ainakin ovat ahkerasti olleet ruokailemassa... Toisaalta nämä olivat jo syntyessään melkoisen kookkaita!

Koko päivänkin Vilja vietti rauhallisesti pentujen kanssa. Ovi on ollut välillä auki, ja muut kissat ovat halutessaan päässeet vierailemaan. Kaikki ovat käyneet pentuja kurkistamassa ja käveleskelemässä pentulaatikon reunoilla, mutta ketään ei pennut sen kummemmin kiinnosta.

Vilja voisi syödä hieman enemmän. Pentujen ääreltä ei ole maltettu nousta edes ruokapaikalle, joten olen antanut nokan eteen pieniä annoksia. Päivän saldona on 1/4 vuoka pentupateeta, 100g possunsydäntä ja kananmunan keltuainen sekä energiatahnoja... Kunpa ruoka alkaisi laskea paremmin, ja juoma!

Iltasella Viljan takapäästä alkoi vuotaa melko paljon verta. Varmaan ihan normaalia vielä tässä vaiheessa, mutta toivottavasti ei enempää. Myös iltapunnituksessa Napin paino oli edelleen laskenut, ja se onkin muihin verrattuna melko pikkuinen :( Katsotaan vielä huomisaamun paino, ja mietitään sitten jatkotoimenpiteitä.

Tässä me ollaan!

Vastasyntyneet natiaiset esittäytyvät!

1. "Nappi" mustavalkoinen (poika) 127g
2. "Nipsu" musta (poika) 141g
3. "Niki" musta (poika) 131g
4. "Nanna" ruskea(tabby?)valkoinen (tyttö) 123g
5. "Nino" musta (poika) 134g

perjantai 10. tammikuuta 2014

Natisevat natiaiset!

Pienet pöppiäiset ovat syntyneet! Tai eipä ne kyllä pieniä olleet! Suuria ja pontevia kaikki! Viisi kappaletta niitä lopulta tulla tupsahti, mikä onkin oikein sopiva määrä. Eikai nyt kahta samankokoista pentuetta meille voi tulla ;) Ens kerralla sitten 2 tai 7...

Minulla on uusi läppäri joka saa sappeni kiehumaan, joten kuvapäivitykset tulevat hieman perässä, värkkään luultavasti vanhalla koneella huomenna kuvitusta. Nyt synnytyskertomuksen aika :)

Sain unenpäästä kiinni joskus yhden jälkeen, Viljakin uinui rauhassa lattialla. Kolmen jälkeen heräsin pirteänä en muista mihin, ja sitten tovi makoiltiin kunnes taas nukahdettiin. Vilja nukkui jalkopäässä. Aamulla 8:03 heräsin siihen, että naamani edessä pötköttävä Vilja alkoi supistella.

Herää, mä synnytän nyt!

Vauhdikas herätys, äkkiä "synnytysalustat" eli täkki ja ikean pissasuoja sängyn päälle ja pyyhkeet valmiiksi. Tovin siinä sitten supisteli, 8:13 tuli esiin sikiöpussi, jossa näkyi joko hännänpää tai joku muu uloke. Lopulta en tiedä mikä pää edellä pentu tuli, koska aikansa kestäneen supistelun jälkeen 8:25 ensimmäinen pentu tuli ulos plumps vaan! Mustavalkoinen! Vilja vähän pyöri ihmeissään ympyrää pentu takapuolessaan, ihmetteli kai, miksei se irtoa? Pesi pikkuista huolella ja pieni sanoi tsuf tsuf. 8:38 tuli istukka ja Vilja alkoi viimein purra napanuoraa poikki. Istukan nähdessään ilme oli vähän sellainen, että yök, mikä tuo on?  Lopulta se kuitenkin mutusteltiin pois.

Terve, esikoiseni! Oletpa limainen! Annas kun äiti putsaa...
Ensimmäinen pentuseni ♥

Toisen pennun kohdalla Viljalla oli aika hauska synnytysasento :D Makasi mahallaan etujalat eteenpäin ja takajalat taaksepäin. Ei koskaan normaalisti ole moisessa asennossa! 8:44 alkoi taas ponnistelu ja 8:50 plumpsahti ulos seuraava pentunen! Musta! Oho! 8:51 saapui istukka ja napanuora katkesi nirsk narsk.


Synnytysasento
Musta lapsi :)
8:59 Vilja hieman läähätteli, jatkoi ahkeraa pentusten pesemistä. 9:08 alkoi jälleen ponnistelu, ja 9:09 plumps tupsahti taas seuraava, jälleen musta! Istukka tuli 9:25.
Onpa komeita lapsia minulla :)

Neljäs pentunen pullahti maailmaan 9:34. Mustavalkoinen, vai onko? Tämä näytti hieman muita vaaleammalta, joten muinaista Vikin syntymää muistellen ajattelin, että saattaa kuivuessaan paljastua kuviolliseksi... Ja niinhän siinä sitten kävikin, tosi tumma ruskeakuviollinen valkoisella. Toivotaan, että tabby :) Istukka tuli 9:40.

Neljä vauvaa. Nyt on hyvä.




Tässä vaiheessa Vilja rauhoittui mammimaan ja ensimmäinen pentunen jo ahnaasti mussutti maitoa. Muut vielä hieman palloilivat. Näytti siltä, että tämä oli tässä, mutta toisaalta olin kyllä löytänyt masusta 5 potkuria...  Ja niinpä sitten lepotauon jälkeen 10:14 alettiin jälleen ponnistella, ja 10:18 syntyi vielä kolmas musta vauva. 10:22 istukka.


Hoppistakeikkaa! Lisää alieneita!

Pentuset ryhtyivät ruokailemaan, viimeinen oli vielä vähän hukassa. Mamma ei häntä ehtinyt paljon pestäkään, kun kävi levolle ja tarjoili pienokaisille maitoa.

Valmista! Nyt ehtii pestä vähän itseäänkin.
Vai tämmöset siellä masussa potkutteli...

Tasan tunnin päästä Vilja vielä ponnahti. Ajattelin, että ei kai vaan enempää? Muutamien minuuttien välein ponnisteli useamman tunnin, mutta mitään ei enää tullut ulos. Koitin tunnustella masua, ja jotain kovaa sieltä löysin... Aloin jo pelätä että siellä on vielä joku kuollut pentu tms. No, tähän hetkeen mennessä ei mitään ylimääräistä ole tullut ulos.

Sitten imetellään... Olikos tää se imetysasento?

Kello 11 koulutunnit jäivät sitten väliin, mutta viideksi suunnittelin meneväni. Puoli neljän aikaan siirsin pennut sängyltä pentulaatikkoon. Vilja vähän ihmetteli, mitä oikein tapahtuu, mutta meni sitten perässä. Jotenkin ei kuitenkaan osannut rauhoittua sinne, vaan mieluummin puski minua. Ajattelinkin jo, että taitaa jäädä toisetkin tunnit väliin. Näytti siltä, ettei Vilja osannut yhdistää pentujen huutoa pentuihin, vaan luuli että minulla on jokin hätä kun pennut huusivat. Sain vakuutella, että mulla on kyllä kaikki ok, pennut ne kaipaa hoitoa!

Onpa hyvää maitoa!
Mumssun mumssun!

Vilja sitten kuitenkin rauhoittui pentujen kanssa makoilemaan, ja minä päätin lähteä kiitämään kouluun. Tabletista sitten katselin koulussa pesuetta, onneksi näytti olevan varsin rauhalliset oltavat kotosalla :)

Näin se sujuu!

Kotiin palattuani Vilja halusi jaloittelemaan. Makuuhuoneen oven auettua ryntäsi suoraapäätä Cindyn luo ja puski kovasti, ihan kuin olisi pyytänyt Cindyä tulemaan hoitoavuksi. Kaikki kisut nuuhkuttivat Viljaa uteliaasti, Misty joka ei koskaan sähise, sanoi sähhh!

Hyi sä haiset! T:Misty
Miksi kaikki ihmettelevät hajuani?

Vilja on syönyt ja juonut ihan hyvin, mutta massu meni istukoista ihan totaalisen sekaisin. Prutkun prutkun kuuluu laatikosta ja aivan hirveä haju! Masusta kuuluu kurlll pörlll. Äsken kävi myös vessassa, sitten oli kaikki tassuja myöten kurassa! Toivotaan, että Inupektin avulla massu saadaan pian kuntoon!

3 marjaa ;)

Kaikenkaikkiaan kaikki meni JÄLLEEN KERRAN mitä hienoimmin. Mulla on ollut kyllä hurjasti onnea mukana tähän asti, ei muuta kuin toivotaan, että onni jatkuu vastakin! Vilja ei ole ehkä ihan yhtä herkkä pentujen äänille, ei reagoi niihin yhtä vahvasti kuin Cindy. Viljan mielestä saavat vähän parkuakin ;) Toisaalta Cindyn lapset ovat olleet tosi hiljaista väkeä, nämä puolestaan ovat ihan kaameita kiljukauloja :D Ääni on takuulla peritty isukin puolelta! Heti synnyttyään ensimmäinen alkoi kiljua, ja niin tekivät muutkin. Jos lämpöinen mamma lähtee jaloittelemaan, kuuluu semmonenkin kuoro, että joudun varmaan taas laittamaan naapureille tiedotteen ulko-oveen ;) Nätisti Vilja jaksaa pentujen kanssa mammia, vaikka myöskin surutta lähtee loodasta lätkimään. Muiden kissojen ja minun hoiva ja huomio näyttää olevan tärkeää. Tipsun ollessa kylässä ja nukkuessa sängyllä, Vilja loikkasi loodasta ja kaivautui isoveljen kylkeen hoivattavaksi.

Lepotauko!

Tipsu kävi jo hieman pesemässä pikkuisia, kun huusivat niin pirun kovaa ja Vilja oli syömässä. Cindy on toistaiseksi tyytynyt katselemaan kauempaa. Ehkä lienee vain tyytyväinen, kun ei itse enää tarvi pentukasaa hoitaa ;)

Hei isoveli, tulisitko auttamaan?
Jahas, mitäs täällä olis tarjolla...

Ai sukupuolet? Täytyy sanoa, että moisten määrittely oli tällä kertaa varsin hankalaa. Joko silmäni ovat ruostuneet, tai nämä ovat muutenvaan tosi epämääräisiä :D Tämänhetkinen veikkaus on 3 tyttöä + 2 poikaa, mutta mitään en mene vannomaan!

Kylkikyljessä on lämmin nukkua!

Nää on mun!