keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Operaatio Hammaskalusto

Cindyä on kiusannut krooninen ientulehdus (vakava suun limakalvojen ja ienten tulehdus eli stomatiitti) jo ties kuinka kauan. Lääkekokeilut eivät ole auttaneet, joten nyt edessä oli sitten kirurginen operaatio. Ikenet takahampaiden "liitoskohdassa" olivat varsin pahasti tulehtuneet ja turvonneet. Tiistai-aamuna purjehdimme Reviiriin hammaslääkärille.

Röntgenissä kaikki oli ollut oikein siistiä (kuvat myöhemmin) eikä mitään syöpymiä tai muita vaurioita havaittu. Päädyttiin kuitenkin poistamaan hampaita pahimmilta tulehdusalueilta, eli yläleuan viimeiset isot hampaat (P4) sekä niiden viereiset pikkuhampaat (M1).


Toimenpide oli mennyt hyvin, ja herättyään neitonen kuulemma vaati ihan loputonta rapsuttelua :) Hain kotiin pirteän ja iloisen tyttelin, joka kotiin saavuttuamme alkoi heti syödä hyvällä ruokahalulla. Kavereille vähän muristiin, kun yritivät liian innokkaasti kysellä kuulumisia.

Toipilas
Koko illan Cindy voi hyvin, leikki, kehräili ja tuli kammattavaksi. Keskiviikkona tilanne ei enää ollut niin valoisa. Opioidipöllyt olivat ilmeisesti haihtuneet, ja aamulääkkeen (10 vrk Synulox-kuuri) antamisen jälkeen neito juoksi matalana saunaan piiloon. Siellä sitten viettikin jotakuinkin koko päivän. Ruoka ei maistu, ei edes herkut. Kipulääkekään ei helpottanut oloa. Nyt sitten katsellaan aamuun asti, josko se ruoka alkaisi maittaa. Suukku on ihan selkeästi pipi :(
Keskiviikkotunnelmat

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Suloiset syrämmet ♥


Tytöt ulkona pakkasessa. Läheisyys lämmittää ♥
Tänään koulun jälkeen pakkasin tytöt matkailuvaunuihinsa, ja lähdimme huristelemaan kohti Hattulaa. Meillä oli treffit Lambergin Sepon kanssa. Hän on alansa huippua Suomessa, joten kun kuulin, että hän pari kertaa kuukaudessa käy Hattulassa ultrailemassa, varasin heti ajan tytteleille. Toki Tampereellakin on asiantuntevia sydänultraajia, mutta halusin nyt testata, kun kaikki ovat Lambergia niin paljon kehuneet. Eikä turhaan.

Jänskätin tietenkin, kuinka ihmeessä saan tuhatjalka-Viljan pysymään paikallaan toimenpiteen ajan. Mutta kas vain, kun Vilja pääsi pöydälle, alkoi melkein heti kehräys. Lääkäri sanoi stetoskoopilla kuunnellessaan, että melkoinen pöriseva "sivuääni" täältä kuuluu :) Sepolla on ilmeisesti joku todella rauhoittava aura, joka saa kissan rennoksi ja luottavaiseksi. Olen ihan hurjan ylpeä Viljasta, joka seisoi supernätisti paikoillaan koko toimenpiteen ajan. Välillä kurkisti minua ja puski naamaa. Tulokset olivat oikein hienot, ja saatiin tosi hyvää kuvaa, kun kissa oli niin rauhallisesti, eikä jännittänyt yhtään.

Myös Cindy käyttäytyi ihan yhtä hienosti, ja sai myös paljon kehuja, mm. siitä, että selkeästi on lapselleen periyttänyt jotakin :)

Kauniit, terveet sydämet molemmilla ♥ Nyt on Viljalla lupa treffeille!


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Retki Riikaan

Perjantaina seitsemän aikaan alettiin tekemään lähtöä kohti Tikkurilaa. Viljalle olin parina päivänä antanut "väkisin" lääkkeen, ja ilmeisesti neiti luuli, että on taas pilleriaika, koska aloitimme melkoisen takaa-ajon... Lopulta sain kaivaa neidin katonrajasta kaapin päältä. Näin ollen sitten lähtö ylläripylläri myöhästyi ihan kiitettävästi. Onneksi Vilja oli sitten kovasti tyytyväinen,  kun pillerin sijasta pääsikin boksiin möllöttelemään.

Vilja matkustaa auton katolla ;)

Tikkurilassa vaihdoimme kulkinetta, ja matkaseuraksi liittyivät Hippu, Väinö, Hottis, Anna, Elli ja Auli. Kaikki kissat matkustivat oikein sievästi, Tristan ja Vilja keskipenkillä ja muut takaluukussa.  Perille saavuttuamme asettauduimme hotelli Dodon pikkuisiin, mutta siisteihin huoneisiin. Minulle,  Annalle, Tristanille, Viljalle ja Hipulle  oli varattu invahuone... Vessa oli suurinpiirtein samankokoinen kuin itse huone... Hippu ei hirveämmin innostunut uusista uteliaista ystävistään ja linnoittautui sängyn alle sihisemään. Loppujenlopuksi Hipun ja Annan mielenterveyden suojelemiseksi päädyimme ottamaan heille oman huoneen. Yö meni mukavasti,  kun kissulit olivat väsyttäneet itsensä tutkimalla huoneen läpikotaisin.  Karvatollerot nukuivat sievässä läjässä jalkopäässäni.

Huoneemme oli ykköskerroksessa, oli hauska katsella kisuja ulkopuolelta, kun pikkuiset nukkuivat kylki kyljessä sängyllä. Harvemmin pääsee näkemään mitä kisut touhuavat kun itse ei ole paikalla. Ohikulkijoilla oli myös ihasteltavaa, kun bätmänit istuivat välillä ikkunalaudella tähystelemässä.

Näkymä hotellin ikkunasta

 Aamulla sitten olikin pieni ongelma edessä, koska Vilja oli linnoittautunut sängyn sisään... Sängyssä oli mukavasti pohjassa jonkin edellisen asukkaan valmistama reikä pohjakankaassa, josta pääsi mukavasti sängyn rakenteisiin seikkailemaan. Sänky jouduttiin kippaamaan, jotta neiti Vilja saatiin kaivettua mukaan...

Näyttelypaikka oli noin kolmen minuutin ajomatkan päässä. Jokin hyvin wanha ja raihnainen urheiluhalli. Tilaa siellä kuitenkin oli oikein kiitettävästi ja näyttely oli eurotyylinen. Ensi kerralla vaan tarttee muistaa ottaa mukaan ainakin viisi villapaitaa... Saavuimme paikalle kreivin aikaan, eikä ilmoittautumiseen tai eläinlääkärintarkastukseen tarvinnut juurikaan jonottaa. Olennaisinta on tietenkin se, millainen vessa näyttelypaikalla on. Tämän halusitte varmasti nähdä. Jostain syystä sitten päänsäryn ja kuivumiskuoleman uhallakin olimme näyttelypäivät aikalailla juomatta :D

Näyttelypaikka
Houkutteleva vessa
Lauantain tuomarina meillä oli Marta Ziemienska Norjasta. Hän oli ihan haltioitunut kissoistamme :) Sydämiä sateli ja Tristan oli kuulemma jumalainen ilmestys. Erityiskehuja tuli ensin Tristanin turkinlaadusta, mutta Viljalla oli sitten jopa vielä täydellisempi turkki! Marta harmitteli, ettei ollut tarpeeksi kissoja, jotta olisi voinut valita värin parhaan, Vilja olisi kuulemma ehdottomasti ansainnut sen. Loppujenlopuksi kävi niin, että Marta nominoi kaikki mukana olleet Draconian kissat, kastraattiuros Tristan, kastraattinaaras Hippu, uros Väinö ja naaras Vilja. Erityisesti Viljan nominoinnista olin yllättynyt, koska vastassa oli paljon kissoja ja kahden viimeisen kissan välillä käytiin pitkä valinta.





Paneelissa menestys senkun jatkui, kun sekä Tristan, Hippu että Väinö olivat Best in Show! Vilja sai paneelissa tasapeliäänet, mutta ikävä kyllä ratkaiseva tuomari päätyi sitten toiseen kissaan. Toisaalta Vilja kyllä onkin tällä hetkellä niin keskenkasvuinen, että ihan ansaitusti meni voitto toisaalle, jo nominointi oli niin suuri yllätys :) Näyttelyssä valittiin myös kategorian Best of Best, ja oli kyllä aika hauskaa, kun kuudesta siinä kilpailevasta kissasta puolet oli Draconian kissoja :D

Vilja paneelissa (+mahtava assari)
Draconian mirrit paneelihäkeissä odottelemassa vuoroaan
Best of Best - valinta

Hotellille palatessamme virkailijalla oli meille jotain asiaa. Hän kertoi, että huoneen lattialta oli löytynyt jotain... Kohteliaana miehenä ei suoraan sanonut, mutta kautta rantain saimme sitten selville, että siivoja oli kuulemma löytänyt pöydän alta kissankakkaa, eikä ollut suostunut sitä siivoamaan :D No todellisuudessahan se oli ihan kissanRUOKAA! Väinön ja Hottiksen huoneessa oli muutama kuivaraksu tipahtanut lattialle. Kyllä olikin setä sitten pahoillaan ja hämillään, ja meillä riitti naurettavaa!

En se minä ollu! T:Hottis

Seuraavana päivänä otettiinkin sitten aikalailla lauantain toisinto :) Tällä kertaa tuomarina oli Kristiina Rautio Suomesta. Onhan se jännä lähteä kauas ulkomaille suomalaisen tuomarin tuomaroitavaksi... Paneeliin menivät jälleen kerran kaikki Draconian kissat. Kristiina tosin oli ilkeä huijari ja sanoi mulle Tristanin kohdalla, että ei kutsu sitä edes TP-valintaan. Olin vaan että okei... Täydestä meni huijaus, kiitos vaan :D Enhän mä nyt siinä vaiheessa tiettykään osannut ajatella järkevästi että KM-pisteet ylittää jo nominointiin vaadittavat pisteet...

Näyttelyväsymystä? :)
Juomatarjoilut Tristanille :)

 Viljan paneeliinmeno oli jälleen kerran melkoinen yllätys, josta kertonee myös jonkun paparazzin nappaama kuva :D Olisi hauska joskus nähdä videointia valintatilanteista, ilmeet ovat usein näkemisen arvoisia, vaikkei sitä itse välttämättä tajuakaan. Tulokset paneelissa menivät taas samalla tavalla, ja niinpä kotiinviemisiksi meillä oli jopa 6 BIS-pokaalia ja sitä myötä myös 6 hiekkasäkkiä... Ihan kuin automme ei jo muutenkin olisi ollut täynnä ;)

Naaraiden TP-valintaa
Mitäää :D

Olimme onneksi liikenteessä väljällä aikataululla, emmekä siis kiirehtineet suoraan näyttelystä kotiin, vaan palasimme hotellille. Vastaanottopojalla oli meille jälleen asiaa :D Huoneessa 111 kuulemma haisi hirvittävältä. Saimme käskyn haista vähemmän :D No myönnetään, mukana olleet broilerinsydämet, jotka kisuilta oli jääneet yli, olivat päässeet hieman pilaantumaan, ja tuoksu oli kuin suoraan ruumiskaatopaikalta. Voin kuvitella, kuinka paljon meidän seurueestamme hotellin takahuoneessa kuiskuteltiin... Siivooja oli toki sydämet hävittänyt roskiksen mukana, mutta olin saanut ystäväkseni nelisen jättimäistä raatokärpästä, kun aamulla olin avannut tuuletusikkunan. Onneksi mukana oli kuitenkin tehokkaat kärpäspyydykset, jotka saivat mukavasti iltajuoksut suoritettua kärpästen kanssa. Mietin vaan, että tarttee vissiin madottaa kissat, ties mitä niitten hevosen kokosten kärpien mahaan oli pesiytynyt... Molemmat kissat taisivat saada muutaman kärpyläisen kiinni iltapalakseen.

Siellä on kärpi!
Kärpäsenmetsästäjä ja kaunis maisema ikkunastamme.

No, oikeastihan me oltiin kyllä oikein siistejä hotelliasukkaita, vaikka kaikenlaista kommenttia saatiinkiin :) Hulluja suomalaisia kissamummoja! Keskellä yötä kävin mm. pyytämässä ruuvimeisseliä erään matkakumppanin juhlaviinipullon avaamista varten. Kyllä oli taas naurussa pitelemistä kun huomasi kielikukkasen.

Hipun mielipide BIS-palkinnoistaan

Meille oli poislähtiessä määrätty huonetarkastukset ennenkö saamme lähteä, mutta kaikki oli täydellistä. Kokolattiamatot eivät toki kaikkein parhaat olleet hiekan siivoamista ajatellen, mutta enää eivät siivoojat löytäneet "kakkaa" tai ruumiita huoneistamme.

Näyttely on päättynyt!

Ahdoimme tavarat, lemmikit ja itsemme autoon, ja lähdimme huristelemaan kohti Tallinnaa. Muuten sujui jälleen nätisti, mitä nyt Tristanilla oli vähän jotain asiaa alkumatkasta, mutta rauhottui sitten kun oli hetkeksi päässyt tiirailemaan maisemia. Erityisesti Viljan matkustusrauhallisuuteen olin supertyytyväinen, ei tullut matkapahoinvointia eikä ainoatakaan miukaisua koko matkalla. Viljalla olikin ihan luksus-näköalapaikka keskipenkin ylemmässä boksissa. Laivaan ei tarvinnut tällä kertaa juurikaan jonottaa. Kissat matkustivat laivamatkan ajan jälleen kätevästi autossa ja Vantaalla autoa vaihdettuamme hurautimme kotiin, jossa yhdentoista aikaan iloiset Misty ja Cindy olivat meitä vastaanottamassa.


Ihan tylsää meillä oli, ei naurettu yhtään :D

Hieno reissu, otetaan varmasti uusiksi joskus! Tosin ehkä me nyt ainakin vuoden verran levätään ja kerätään voimia seuraavaan matkaan :)

Loppuun vielä Tessan ottamia paneelikuvia:
Väinö
Väinö
Vilja
Missä mä oon ja mitä mä täällä teen O.O
Vilja

tiistai 8. lokakuuta 2013

Pentusia?

Vilja oli pari kuukautta hiljaa, mutta nyt taas pojat kiinnostaisi. Onneksi on näinkin pitkään ollut rauhassa, saanut kasvaa ja kehittyä mukavasti. Tyttönen onkin painoltaan jo huikeat 5,2 kiloa! Ei ole mikään luikku kuten äitinsä ennen ensimmäisiä pentuja.
Kropaltaan onkin kehittynyt oikein hienosti, mutta pää on vielä ihan pennun. Ja luonne, tietysti... Veikkaan, että lisää kehitystä alkaa tapahtua vasta sitten pentujen jälkeen, kuten Cindylläkin.

Kasvatussuunnitelmia on tehty ja mietiskelty hartaasti vähän pitemmälläkin tähtäimellä. Ennen minkäänlaista toimintaa kuitenkin koitamme päästä Lambergin Sepolle sydänultraan. Jos vain saamme ajan lokakuun lopulle, tulee mukaan myös Cindy-mamma - viime ultrasta on kulunut vähän päälle 2 vuotta. Muut testit on Viljasta jo otettu.

Tällä hetkellä oma kotokissalukuni on ehdottomasti täynnä, joten tarvitsen tulevaisuudensuunnitelmissani apua usemmaltakin taholta. Ensimmäisenä kuvaan astunee sijoituskoti. Jos pentusia aikanaan saadaan maailmaan, toivotaan, että syntyy semmoinen täydellinen tyttönen, joka voisi Viljan ja sulhon jalanjälkiä jatkaa. Sijoituskoti olisi haussa mieluiten läheltä Tamperetta. Lähemmät yksityiskohdat mietitään sitten myöhemmin, mutta mahdolliset kiinnostuneet voivat toki jo ilmoittautua :)

Tulevaisuudessa apua tarvitaan enemmänkin, koska suunnitelmia on tosiaan mietitty enemmänkin pitkä- kuin lyhytnäköisesti. Mutta kaikki aikanaan!


Tulevan pentueen kohdalla on suuuuret odotukset luonteen suhteen. Jos pidät fiksuista ja aristokraattisista, omanarvontuntevista kauniina koristeena nököttävistä kissoista, suosittelen heti vaihtamaan sivua ;) Jos taas pidät totaalisen pöhköistä, ihmisrakkaista hömppähassuista, joilla ei aina välttämättä ihan heti leikkaa, mutta joiden seurassa naurua riittää sitäkin enemmän - jatka lukemista!
Toki ei voi taata mitä pennut vanhemmilta perivät, mutta tulevassa pentueessa on vanhempina niin mahtavaluonteinen pöhkökaksikko, että ennustukseni ei vaan voi mennä kovin paljon metsään!

Kävin tuossa jokunen aika sitten tutustumassa sulhoehdokkaaseen kotioloissa, ja ihastuin ikihyviksi. Voi sitä puskuttelun ja pusuttelun määrää! Aiemmin olen nähnyt hänet vain näyttelyissä, mutta minusta on tärkeämpää nähdä, millainen kissa on omalla reviirillään.

Kollilla on jo jälkeläisiä, leikkaamattomia poikiaikin, mutta itse pidän eniten tämän sukutaulusta ja kissasta muutenkin. Oikein mukavaista jälkikasvua kylläkin saanut aikaan!

Isukki on tabbykuvioinen ilman valkoista. Oma veikkaukseni on, että kaikki pennut tulevat olemaan ruskeatäplikkäitä, valkoisella tai ilman. Yhtä suuri todennäköisyys toki on, että ovat tiikereitä, tabbyja tai syntyy myös mustia tai mustavalkoisia. Vaikka periaatteessa mahdollisuus on myös sinisiin tai sinikuviollisiin, en usko että meille on diluutiovauvoja tulossa. Moinen olisi toki mahtava yllätys!

Liitetäänpä loppuun vielä muutama kuva, jotka mielestäni kuvaavat kissojen luonnetta hienosti :) Asiallisia kuvia sitten myöhemmin! Mustavalkoiset kuvat yrittävät pitää kollin henkilöllisyyden vielä salassa, mutta eihän noista voi olla tunnistamatta jos on tunnistaakseen ;)



 
 
 
 
 
 

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kirjanpitäjät

Minulla on syksyllä alkaneen koulurupeamani ekat tentit käynnissä, onneksi ei tarvitse yksin opiskella!

Misty kiteyttää lauantain fiilikset
Raskas työ vaatii kunnon eväät!
Hei eiköhän se jo riitä, leikitään välillä!
Tristan tärkiänä (vieruskissa ehti vaihtua)
Huomisen jälkeen ei palata tähän aiheeseen enää ikinä!

PS: Viljalla on mielessä ihan muut asiat kuin kirjanpito. Muorin ilme kertoo mielipiteen tyttärestään.