torstai 26. huhtikuuta 2012

Onnea Misty 5 vuotta!

Synttärisankari!
Misty on jo iso poika! Toisaalta on hauskaa, että poika ei ole muuttunut mihinkään suuntaan viimeiseen neljään vuoteen! Paino ja ulkoinen olemus ovat tismalleen samat, vaikka kastraattipoika syökin rajoituksetta ja myös penturuokaa. Turkki kiiltää ja sitä lähtee ympäri vuoden ihan yhtä paljon ;)
Luonne on kyllä aikojen saatossa kehittynyt parempaan suuntaan. Luonteeseen on tullut pehmeyttä, ja jos mahdollista, Misty kiintyy omiin ihmisiinsä yhä enentyvässä määrin eikä pelkää enää vieraita. Toki riippuu ihan vieraasta, Mistyllä on käytössä jokin salaisella mekanismilla toimiva seula, jonka perusteella päättää tuleeko ensinnäkin ovelle vierasta vastaan vai ei, ja alkaako tämän jälkeen puskemaan vierasta vai painuuko sängylle nukkumaan.

Kissojen keskuudessa Misty on se fiksu ja viisas Misty-setä, joka ajattelee aina ensin muita ja sitten vasta itseään. Tämä ei tarkoita millään tavalla alistumista, vaan hän on vain niin hyväsydäminen kissa. Misty huolehtii, että muut saavat masunsa täyteen ja odottaa kiltisti vuoroaan. Välillä pitää oikein kannustaa häntä pitämään puolensa, kun tarjolla on jotain herkkua. Tuntuu, että Misty todellakin ymmärtää puhetta ja jopa toimii sen mukaan. Hän on ainut kissoistamme joka varmasti tunnistaa nimensä, tulee kutsusta luokse ja vastaa jutteluihin. Kaikki kissat pitävät Mistystä ja Misty pitää kaikista. Ei koskaan sihinää puolin eikä toisin, vaikka muilla välillä onkin selkkauksia. Hieno kisu!

ONNEA MAMMAN 5-VUOTIAALLE MUSSUKALLE!

Ikioma kakku, tottakai! Oli hurjan hyvää!
Resepti: lampaanpaistia, tonnikalaa, cosma snacks-herkkuja ja 5 herkkutikkukynttilää!

Etsi kuvasta kateellinen karvakasa ;)


Tytöt etsivät uutta kotia :(

Surukseni joudun ilmoittamaan, että kaksi ihanaa tyttöä etsii uusia koteja. Niin mielelläni kun Usvan haluaisin pitää perheenjäsenenämme, meillä on kissapaikat aikalailla täynnä. Usvasta kirjoittelin pitemmän tarinan tänne, käy lukemassa!

Lisäksi myös kaunis kilpparityttö Siiri etsii nyt uutta kotia, sillä hän ei hyväksy perheen koiraa ja protestoi jatkuvasti. Siiri toivoo, että uudessa kodissa olisi kissakavereita ja ulkotarha. Siiri on aivan ihanaluonteinen, rakastava, pusutteleva sylimussukka. Tämä kaunis, lempeä ja helposti käsiteltävä tyttö sopii myös hyvin näyttelykissaksi!

Draconian TwilightInnocence "USVA" NFO n 09 s. 1.2.2010



Draconian Dekadance "SIIRI" NFO f 09 s. 10.4.2011

Mikäli olet kiinnostunut tarjoamaan jommallekummalle tai jopa molemmille neideille rakastavan loppuelämän kodin, ota yhteyttä sähköpostilla ja kerro millainen koti sinulla olisi kaunottarille tarjota!

PS: Siiri asuu tällä hetkellä Turussa, mutta haluaisi mielellään matkustaa pohjanmaalle etsimään uutta kotia. Siiri kaipaisi kyytiä Vaasaan tai lähialueelle, tai vaikkapa Seinäjoelle. Otathan yhteyttä, jos kyytiisi mahtuisi yksi kiltti kissamatkustaja!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kaksi pientä palloa!

Maanantaina oli jännät paikat. Mulla on ollut vähän sellainen olo, että joko Cindyn masussa ei ole ketään, tai sitten vain yksi vauva. Mentiin sitten ultraan tarkistamaan asia. Mä en kyllä pystyis elämään epätietoisuudessa loppuun saakka, jos siellä ei sitten vaikka olisikaan ketään! Cindy oli taas hurjan nätisti eikä ollut millänsäkään, vaikka masusta ensin ajeltiin karvat (jotka ovat yhtäkkiä alkaneet tuuhentua hurjaa kyytiä) ja sitten suihkittiin suihkupullosta ja vielä kylmää geeliäkin laitettiin. Ruutuun lävähti tyhjyys, ja mä olin että noniin, mitäs mä sanoin. Hetken päästä ruutuun kuitenkin pyörähti pieni pallo! Siellä on kuin onkin elämää! Sitten pallolle pyörähti vielä kaverikin. Jes! Pääasia, että enemmän kuin yksi yksinäinen! Kahta pientä nyyttiä me nyt jäämme odottelemaan :) Odotimmehan tosin viimeksikin kolmea, mutta saatiin tuplat. Yksi ylläri olisi kyllä tervetullut, mutta keskitytään toivomaan, että saamme nämä kaksi terveinä maailmaan! Pääsimme klinikalla myös paparazzin tähtäimeen, myös ne masupallerot :)

Pallo siellä! ♥ Kuva: Kirsi Kentala
Myös Misty oli mukana lääkärissä ja sai viisivuotislahjaksi kauniin pepsodent-hymyn! Operaatio kesti yllättävän vähän aikaa ja oli yli puolet halvempi kuin Cindyn vastaava. Helppo hommeli siis, mutta nukutus on tietenkin aina oma episodinsa. Misty sai tippasen herätettä, ja lähdimme kotiin. Koko ilta menikin sitten Mistyä vahtien. Tristan tietenkin osallistui Mistyn hoitamiseen parhaansa mukaan, pesi korvia ja päätä ja makoili vieressä vartioiden toisen unta. Muutaman kerran Misty heräsi ja raahautui 20 cm syliini, nukahti siihen taas, ja nostin takaisin petiin. Kolmisen tunnin kuluttua lähdettiin hoipertelemaan, ja seurasin minne noin kovasti nyt tahdotaan. Vessaan! Voi että mikä kisu, jalat eivät kanna, mutta siistin kisun piti heikoilla voimillaan raahautua hiekkalaatikolle tarpeilleen, eikä missään nimessä laskenut alleen... Hieno poika. Sitten taas nukuttiin ja lepäiltiin. Vasta siinä vaiheessa kun itse olin menossa nukkumaan, alkoi Misty olla oma itsensä ja jalat kantoivat. Nyt pidetään sitten extrahyvää huolta hampuista, ja synttärilahjaksi hankitaan myös uusi hammasharja ;)

Misty nukkuu, Tristan vartioi ystävää

Cindystä ei oikeastaan millään muotoa huomaa että se olisi tiineenä. Lukuunottamatta tietenkin niitä suurentuneita nisiä. Neljän viikon kohdalla emon painonlisäys on aikalailla nollissa. Paino lähinnä laski alussa, mutta nyt se on ollut jo pitempään 4,9kg eli +100g. Siitä se ei suostu hievahtamaankaan ylöspäin. Toisaalta neitonen on nyt myös kerännyt hieman vararavintoa jo valmiiksi... Ja kun kerran pientä pentuetta odotellaan, ei ehkä kannata vertailla viimekertaisiin käyriin ;)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Ei enää kukkasia!

Meillä ei ole ollut vuosiin kasveja. Ennen meillä oli melkoinen viidakko, mutta kissojen tultua viidakko muutti korkealle kaapin päälle, kunnes pikkuhiljaa hävisi kokonaan. Yksi yksinäinen kultaköynnös riippuu katosta, kaukana kisuista. Nyt keväällä ostin tulppaaneita. Olin iloinen, kun ne saivat olla suht rauhassa pöydällä, nättejä olivat.

Viikonloppuna otin sitten narsissin, kun niitä lähikaupassa jaettiin. Virhe! Näytti siltä, että sekin saa olla rauhassa, ja olikin monta päivää. Tänä aamuna Cindy tuli herättelemään puolta tuntia ennen kellonsoittoa. En suostunut heti heräämään. Puolen tunnin kuluttua nousin, ja totesin raksukupin tyhjäksi. Yleensä, kun raksukuppi on ehtinyt tyhjentyä, eikä ihmiset sitä heti täytä Cindyn keimailevista pyynnöistä huolimatta, hän menee nakertamaan jotain typerää, useimmiten tiskiharjaa(!). Oletan, että tällä kertaa se nakerruksen kohde olikin narsissi.

Oksentelu alkoi, ja ensimmäisessä tuli karvan ja nesteen lisäksi lehdenpalanen. Ok, ajattelin että onneksi se tuli heti ulos! Mutta oksentelupa jatkui, ainakin viisi nesteyrjöä. Googlasin pikaisesti ja käskettiin antaa ensiavuksi jotain rasvaista maitovalmistetta. Loput kermat meni illalla juustokakkuun, joten vedin sitten turkkilaista jugurttia ruiskuun. Oli kuulemma pahaa. Ja eipä aikaakaan, kun sekin tuli ulos kuin pirskottelevasta suihkulähteestä, tietenkin olohuoneen karvalankamatolle.

Tarjosin kahta herkkuruokaa, possunsydäntä ja Miamorin tonnikalaa. Nuuski, ei maistanut. Tarjosin Multicat-tablettia. Nuuski, ei syönyt. Ja minä tietenkin huolesta soikeana. Jääkaapista löysin (vanhentunutta) kaoliini-pektiini-mikstuuraa. Sitä annettiin mahasuolikanavan hoitoon aikoinaan. En paljoa uskaltanut antaa, kun en tiedä kuinka hyvin moinen säilyy. Tämän jälkeen kuitenkin onnekseni sain Cosma Snacks-namit maistumaan. Tiputtelin niitä tonnikalaan, jolloin sekin alkoi hieman maistua. Lopuksi sulattelin pakastimesta vielä katkarapuja, jotka syötiin, huh!


Lähdin sitten töihin, mutta tietenkin heti 9.00 pirisi puhelin Länsirannikon eläinklinikalla. Suurin vainoharhainen hätähän mulla tässä oli, että entä jos olen myrkyttänyt mahdolliset vauvat! Vähän saivat minua rauhoitettua, muutamaksi tunniksi määrättiin seurailua, ja jos vielä sinä aikana oksentelee, pitäisi lähteä piipahtamaan. Lounaalla kävinkin sitten katsomassa vointia, jossa onneksi ei ollut enää mitään vikaa :) Ruoka maistui ihan normaaliin tapaan, eikä uusia oksennuksia löytynyt. Soitin kuulumiset klinikalle ja kaipasin vielä rauhoittelua, että moisen kasvin mahdollisesti aiheuttamat vauriot ovat yleensä vain paikallisia, jos jotain tulee. Mahdollisille vauvoille ei siis koitunut mitään hätää. Kiitokset Hanna-Leenalle, joka on aina niin ystävällinen ja empaattinen ja auttavainen!

Moni taas ajattelee, että mitä se nyt tommosista pienistä panikoi, kun kisu on syönyt minipalan jotain kukkaa, ja sekin tuli heti ulos? No niinpä, itse olen outojen masukipujeni kanssa kärvistellut kuukauden enkä oo soittamassa lääkärille, mutta kisun takia kyllä heti...

Tämänkin huolen olisi voinut niin pienellä välttää. Mitä tästä siis opimme? Vaikka näyttäisi siltä, että kisut ovat oppineet jättämään kasvit rauhaan, älä tuudittaudu siihen! Ei kasveja, siis niitä vähääkään myrkyllisiä! Tai jos niitä on, niin visusti sinne lasikaappiin tai kattoamppeliin!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Varovaisia toiveita

Ehkä ihan varovaisesti uskallan nyt sanoa tai ainakin toivoa, että Cindyn masussa on jotain elämää! En kuitenkaan uskalla yhtään iloita ennen ultraa. Niin paljon viimeaikoina on kissamaailmassa kuulunut uutisia valeraskauksista yms ongelmista. Masun möyhintää on jatkettu päivittäin, Cindykin jo tietää mitä aion, ja tulee vapaaehtoisesti kehräillen näyttämään masuaan. Hentoa punerrusta alkoi näkyä muutama päivä sitten, tosin en edelleenkään tiedä kuinka paljon siitä on oman mielikuvituksen tuotetta. Nyt varsinkin toisella puolella alkaa punertaa jo enemmänkin, ja ovatpa nisät ehkä hieman suurentuneetkin. Enää ei tarvitse haravaa löytääkseen jotain tiheän masuvillan seasta.

Paino ei ole noussut yhtään, vaan on edelleen jopa hieman miinuksen puolella. Olen tarkkaan vertaillut muistiinpanojani edellisistä tiineyksistä, ja yhtäläisyyksiä löytyy. Cindy on jälleen nukkunut öitä vieressäni, eikä vakio-yöpaikoillaan seeprapedillä tai sohvalla. Seurallisuus on muutenkin lisääntynyt; kehräämässä, puskemassa ja juttelemassa käydään paljon muulloinkin kuin raksukupin ollessa tyhjänä. 

Viikko vielä pitää odottaa ultraa. Ja halvaksi tulee tämä kissaharrastus taas, kun Mistyllä on samalla kerralla hammashoito, ja pari päivää ennemmin eli tulevana lauantaina, ajelen Usvan, Kiaran ja Kiaran tulevan sulhasen kanssa Tampereelle sydänultraan. Tuhatlappusen saa taas kaivaa takataskusta, vaikka kukaan ei ole edes kipeä :)

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Draconian Moonspell-pentue 1 vuotta!

Paljon onnea Dekadance, Raven Claws, Crystal Gazing, Ataegina, Wolfshade ja Full Moon Madness eli Siiri, Sasu, Kiara, Hippu, Viki ja Frodo! Olkoon päivänne täynnä herkkuja ja iloa!
Vuosi sitten näytti tältä:


Nyt kaikki ovat jo hieman isompia ;)
Tässä vähän tuoreempia kuvia, osa itseottamia, osa ryöstetty uusilta omistajilta! Lisää kuvia saa aina lähettää!

Draconian Dekadance "Siiri":
Draconian Raven Claws "Sasu":





Nämä kuvat mua on jaksaneet naurattaa, Sasu ja kaveri Sani. Poika on vähän kasvanut :)



Draconian Crystal Gazing "Kiara":

Draconian Ataegina "Hippu":




Draconian Wolfshade "Viki":
Draconian Full Moon Madness "Frodo":


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pääsiäiskuulumisia

Mahdollinen tiineys on nyt kahden viikon tienoilla. Mitään merkkejä ei vielä näy, vaan Cindy pitää meitä edelleen jännityksessä. Olen jälleen kerran hyvin malttamaton, ja joka päivä kaivelen masukarvoja ja punnitsen tytteliä. Paino ei ole noussut, pikemminkin laskenut. Nisät eivät punerra, muutakuin ehkä omassa mielikuvituksessani sopivassa valaistuksessa. Kyllähän minä sen tiedän, ettei tässä vaiheessa ennenkään ole vielä merkkejä näkynyt, kiusaan siis itseäni ihan turhaan liialla tarkkailulla. Ainut ero mitä käytöksessä on näkynyt, on yletön väsy. Cindy löytyy aina joko sängyn alta ikiomasta seeprapedistään tai Atlas-puun ylimmästä pussista unten mailla. Yöt nukutaan, päivät nukutaan. Tiineysultra on Cindylle nyt varattu maanantaille 23.4. Siihen on vielä ihan hullun pitkä aika. Toivotaan siis, että loppuviikosta jotain merkkejä alkaa jo näkyä ihan omin silminkin. Ruokahalua kyllä löytyy, raksuja katoaa aivan älytön määrä, viikossa n. 1,3kg. Toki kaverit hieman auttavat, vaikka ainut raksupiste onkin Cindyn privaattiruokalassa lipaston päällä. Cindyn poissaollessa hänen ruokailupaikallaan oli tunkua ihan jonoksi asti...


Märkäruoka ei ole vielä alkanut maittaa, lihaa sentään rouskutellaan ok määriä. Pakkanen onkin taas ihan täynnä, kun kävin NauHau:ssa täydentämässä varastoja, ja lisäksi kisut saivat tietenkin ikioman pääsiäislampaan. Lambi on harvinainen herkku, ja tuntuu olevan kaikille aivan lempparia. Kilosta riittää hetkeksi herkuteltavaa.

Pääsiäiseen kuului tietenkin myös aurinkoista ulkoilua puistossa. Tällä kertaa mukaan pääsivät Usva ja Tristan. Tristan oli aivan onnessaan, kun suurin osa lumesta oli sulanut, eikä upottava hanki enää estänyt ympäriinsä kirmailua. Poika ryntäili innokkaasti häntä pystyssä puistoa ristiin rastiin. Usva sen sijaan tällä kertaa viehtyi lähinnä puista. Puissa oli tipuja. Usva tahtoi tipupaistia. Tristankin olisi mielellään yhden talitintin pyydystänyt paistikseen.

Usva tahtoo tinttipaistia.

Tristania olen katsellut hieman kummissani, kun sille on yhtäkkiä ilmaantunut harmaa laikku keskelle kylkeä, ja vatsan puolelta mustan ja valkoisen rajamaat ovat alkaneet harmaantua. Lisäksi eilen myös takapuoli oli muuttunut harmaaksi! Ehdin jo miettiä ja murehtia kaikenlaista, kunnes tajusin, että pojalle taitaa olla kasvamassa ihkaekaa kertaa kunnon alusvilla! :) Saas nähdä, kasvattaako murmeli vihdoin (sopivasti kesää vasten) kunnon kesämekon!

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Mamma on kotona!

Typykän olisi saanut noutaa jo tiistaina, mutta koska nämä välimatkat ovat mitä ovat eikä pikailmalaivoja vielä ole saatavilla, pääsin matkaan vasta lauantaina. Cindy ja Oskari saivat siis jokusen päivän vaan hengailla. Perjantai-iltana lähdin matkaan Usvan kanssa. Täytyi ottaa joku kaveri mukaan, koska tiedän että silloin ei kukaan nuku, jos Cindy on yksin - kavereita huudellaan loputtomasti. Perjantain ja lauantain välisen yön vietin siis Usvan kanssa "mummolassa". Eipä kyllä paljon nukuttu. Jos joku asia on varma niin se on se, että kissa tarvitsee aina kissakaverin! Yö piipitettiin, puskettiin, yritettiin takan päälle ja hyllyille, raahattiin huiskaa sänkyyn ja tepasteltiin sänkyä päästä päähän ja taas puskettiin ja kehrättiin. Aamulla Usva jäi sitten päivähoitoon "paapan" kanssa ja minä lähdin kaasuttelemaan kohti Turkua. Jostain se tähän kevään keskelle lumituiskunkin lykkäsi, ja puolessa matkaa ajo-olosuhteet olivat melko karmeat. Pienen ikea-poikkeaman jälkeen suuntasin Ruskolle, ja voi herranduudelis mikä söpö näky minua siellä odottikaan! Pariskunta oli vieretysten kerällä nukkumassa. Sentään unenpöpperöinen typy tunnisti ja tuli tervehtimään. Taisi olla myös hieman koti-ikävä kun ei rynnätty piiloon, vaikka oli aika selkeää, että nyt mennään boksiin ja lähdetään. Oskari vielä antoi lähtöpesun, Cindy läppäisi heipat tassulla nenulle ja sitten lähdettiin kotia kohti. 

Halipusimusi! Kuva: Katja Gröning

Usva oli pärjännyt päivähoitopäivän hyvin, ja seuraava yökin sujui tällä kertaa hiljaisesti nukkuen, kun kissakaveri oli läsnä. Illalla Cindy tosin oli hieman tuittuisella ja väsyneellä päällä, Usva joutui hieman välttelemään ettei saanut nenilleen :) Koko yön Cindy nukkui tyynyn vieressä karvat nenääni kutitellen. Usvalla olisi ollut vähän enemmän energiaa, mutta malttoi sekin uinua jalkopäässä.

Sunnuntaina Usva pääsi ulkoilemaan. Alkujännityksen jälkeen nopeasti muistui taas mieleen kuinka hauskaa ulkoilu on! Pentuna kävin Usvan kanssa paljon ulkona, kun se niin silminnähden siitä nautti. Kovaa kyytiä rynnisteltiin metsässä häntä viipottaen. Käytiinpä myös yhdessä puussa!

KATO MAMMA MISSÄ MÄ OON!!

Vaasaan asti pääsimme sitten sunnuntai-iltana. Siitä lähtien Cindy on nukkunut omassa seeprapedissään sängyn alla. Pari kertaa on käyty syömässä ja juomassa, mutta aamullakaan ei rättiväsynyt tyttö jaksanut nousta sängystään edes syömään. Nyt alkaa sitten jännitys ja kisun ahkera tutkiminen suurennuslasin ja vaa'an avulla. Lähtöpaino on 4,8 kg! Se on muuten saman verran, mitä ensimmäisen pentueen kanssa oli viimeisillään. Tyttö on hieman kasvanut.