perjantai 30. marraskuuta 2012

Jytky-Tytky osa 2

Kröhöm. Siitä on vajaa 2 viikkoa, kun viimeksi kirjoitin "kasvaneesta" Cindy-neidistä. Alkuviikosta otin vielä uuden tarkistuspunnituksen - vieläkö näyttää 5 kiloa? Mutta arvatkaapas mitä puntari näytti? 5,5 kiloa! Eilen tarkistin vielä uudelleen, ja nyt lukemat täytyy kyllä jo melkein sensuroida. 5,7 kiloa! Neiti on kerännyt painoa 700g parissa viikossa! Steriloinnin jälkeen kipeimmillään paino oli pari kiloa pienempi. Joudun ehkä ensimmäistä kertaa 5,5-vuotisen kissaelämäni aikana sanomaan, että minulla on ylipainoinen kissa!

Tiirailin eilen jonotellessani eräässä seinässä olevia kuvia kissojen ja koirien yläpuolelta otetuista kuvista, josta näkee onko eläin liian laiha, sopiva, ylipainoinen tms. Täytyy sanoa, että ei Cindyn vartalon profiili kyllä enää mitään hirveän linjakasta muistuta, pikemminkin puolesta välistä taaksepäin muoto on pallomainen.

Ajatella, että tämä on sama kissa, jota jouduin aikoinaan syöttämään kädestä pala kerrallaan, että olisi syönyt jotain muutakin kuin raksuja. Kannoin ruokaa kiipeilypuuhun ja heittelin pitkin lattioita. Kaikista yrityksistä huolimatta neiti pysyi langanlaihana.

Nyt ruokakupille rynnätään ensimmäisenä, ja siellä ollaan viimeisenä. Jos kuppi on tyhjä, käydään varastamassa se kuuluisa tiskiharja tai tullaan tekemään mulle tukkaan uutta kampausta kovan kehräyksen säestämänä. Eilen juuri syönyt Cindy oli niin nälkäinen, että kehräillen ja miukuen puski sylissäni olevaa läppäriä niin että näppäimet vain lenteli. Tämä on ihan uutta mulle, koska kukaan muu kissoistani ei pyydä ruokaa.

Kastraattipojathan meillä pysyvät solakoina rajattomasta ruokatarjoilusta huolimatta, ja Viljan puolestaan pitäisi syödä niin paljon kuin mahdollista, jotta kasvaa. Saa nähdä, miten onnistun rajoittamaan Cindyn ruokailua jatkossa, ennenkuin tilanne riistäytyy käsistä!

Ensiapuna koitin lohiöljyä. Isoille kissoille se on aina ollut HYI hirvitys, mutta Vilja ja muut pentueen kisut siitä pitivät kovasti. Niinpä ovelana tyttönä lorautin ruokaan aimo annoksen Salmopettiä. No kattia kanssa, ruoka hävisi myös isojen kisujen masuihin alta aikayksikön öljyineen päivineen! Uskomatonta! Aiemmin ei voitu kuvitella koskettavan moisella myrkyllä sotkettuun ruokaan pitkällä tikullakaan!

Katsotaan, miten tämä tarina jatkuu. Toivottavasti siitä ei tule ainakaan kauhutarina!

Cindy
Tristan

tiistai 27. marraskuuta 2012

Turun näytelmät

Lauantaiksi Turkuun olikin siis odotettavissa melkoinen sukukokous! Paikalla oli koko 1-pentue Usva, Tristan ja Darwin, sekä 3-pentueesta Väinö, Topi ja Vilja. Mustaa Darwinia lukuunottamatta kaikki mustavalkoisia :)

Matka alkoi perjantaina illalla, kun vähän seitsemän jälkeen lähdin Tristanin ja Viljan kanssa kohti Kristiinankaupunkia. Kyllä vähän suretti jättää Misty ja Cindy kahdestaan kotiin, mutta onneksi heitä kuitenkin kävi hoitaja viihdyttämässä. Viljalle tämä oli ensimmäinen "mummulavisiitti". Uusi paikka olikin hieman jännä, mutta aika nopeasti oli paikat tutkittu veljen perässä. Tristan näytti heti olevaan kuin kotonaan - onhan tämä paikka nyt jo nähty... Pienen alkukankeuden jälkeen myös Vilja innostui leikkimään mummun kanssa kaikenlaisilla huiskilla ja laser-valolla, niin että pieni kissa oli lopulta aivan läkähdyksissä! Leikitys oli tehokas, ja onneksi sain hyvin nukuttua sen muutaman tunnin, ennenkö kello herätti 4:15. Kellon soidessa molemmat kisut olivat sängyssä jalkopäässä vielä ihan umpiunessa.

Kiitti, onpa hieno heinäke!
Pruuth, tarttuu kieleen!
Hä, pitääkö oikeesti poseerata tämän ruohopuskan kanssa?

Aamuverryttelyksi kisut juoksivat koko talosta matot ryttyyn - ihanaa kun kerrankin oli kunnolla tilaa juosta! Kun auto saatiin startattua, navigaattori näytti, että perillä oltaisiin 9.07. Eläinlääkärintarkastuhan oli seitsemästä yhdeksään, tähtäsin viime minuuteille, kun lähtö joka tapauksessa oli niin aikainen. Hieman saatiin matkalla kirittyä, kun liikennettä ei juurikaan ollut ja tiet olivat kuivia. Järjetön väsy iski vasta kun jäljellä oli noin 100km. Ei olisi vissiin pitänyt ajellessa syödä aamiaiseksi pätkispussia, kun oikeat eväät olivat vahingossa joutuneet takaloosteriin, eikä ollut aikaa pysähdellä.

Pääsimme ajoissa perille, emmekä tälläkään kertaa olleet ainoat mattimyöhäiset. Eläinlääkärijonot olivat pitkät, ja ylläripylläri, valitsin taas sen jonon, jossa oli jotain hässäkkää. Onneksi Draconian-jengille oli varattu valmiiksi pitkä häkkirivistö :) Aamu meni melkoisessa hässäkässä, ja arvostelutkin olivat suht aikaisin.

Ensimmäisenä arvosteluun pääsi Darwin:
GIC Draconian HarmonyDivine "Darwin"
Mitäs toljotat siinä?
Darwinilla on hieman kesäinen turkki :)
Sertikilpailu

Kuvia en valitettavasti kaikesta haluamastani saanut, kun koko mustavalkojengi oli arvosteluissa peräjälkeen, eli myös itse jouduin siinä odottamaan vuoroa kissit sylissä. Onneksi oli muillakin kameroita matkassa! NFO II:ssa oli kerrankin kunnolla kissoja, jopa 10 kappaletta! Näistä puolet omia kasvattejani, ja mukana myös useita ruotsalaisvahvistuksia.

Topi, Vilja ja Väinö
Topi pääsi arvosteluun ensin
...sitten vuorossa Väinö
...ja lopuksi Vilja
Kaikki pennut saivat todella hienot arvostelut ja kehut. Väinö ja Topi kisasivat vastakkain, ja Väinö vei voiton. Ihan oikeutetusti kyllä, hän on todella paljon kehityksessä edellä. On aivan ällistyttävää, millainen kehitystahti Väinöllä on! Vajaa puolivuotias pentu on jo lähes viisikiloinen ja näyttää pään osaltakin jo aivan mieheltä! Pituutta on lähes yhtä paljon kuin isoveli Tristanilla!
VP-valinnat saatiin kokoon erikseen sekä aikuisista että pennuista. Pentujen voiton vei Väinö, vaikka myös Vilja sai paljon kehuja.

Kumpi voittaa?
Myös kastraateista saatiin kerrankin VP-valinta. Tätä olen erityisesti odottanut, kun Tristanilta puuttuu enää se yksi VP DVM-tittelistä ;) Vastassa oli Usva-sisko sekä sinivalkea ruotsalainen. Valinta oli vaikea, pojat olivat äärimmäisen tasaväkisiä. Lopulta Bjarne kuitenkin päätyi valitsemaan ruotsalaisen kollin voittajaksi. Tuo oli kyllä iso pettymys. No oli se kyllä ihan komea.

Kastraattien VP-valinta
Arvosteluiden jälkeen menimme jälleen Tessalle kuvattavaksi. Vilja valitsi tummanvioletin taustan, en tiedä johtuiko siitä vai valaistuksesta, että kuvat näyttivät vähän hassuilta valon suhteen. No, toivotaan, että jokunen onnistunut otos saatiin.

Moi Väinö! Oletpa komea! Pus!
Vilja kertoi salaisuuksia.
Tossa on mun veli. Se nukkuu.

TP-valinnoissa jännättiin sitten Väinön puolesta. Minä sain kunnian pidellä pikkumiestä valinnassa. Vastassa oli pienenpieni birma, siperiankissa sekä venäläinen maine coon, jota huudeltiin piiitkän aikaa... Hieman meinasi kädet väsyä Väinöä kannatellessa. Ehdin jo kuvitella, että cooni on voittaja, kun sitä niin kovasti kaivattiin. Voittajaksi kuitenkin valittiin Väinö mm. tosi vahvan rakenteen ja hyvän kehityksen vuoksi. Hienoa!

Paneelipaikka tuli, ja akat ne vain kokoajan pussaa!

Näyttely oli ilmoitettu päättyväksi 17.30. Tuohon aikaan paneeli oli vielä hädintuskin ehtinyt alkaa!  Jäin kuitenkin vielä paikalle, tottakai piti Väinön paneeliesiintyminen nähdä! Ja kyllä kannatti. Paneelissa oli huikeat 9 hienoa pentua. Lopulta äänet jakautuivat kaiketi 4 - 2 - 1 - 1- 1 tms. Väinö sai neljä ääntä ja oli sitä myötä BEST IN SHOW! Äänestäjiä lienivät Bjarne Wikström, Dorte Kaae, Fabio Brambilla sekä Aliosha Romero. Kasvattaja ja omistaja hihkuivat katsomossa, kissa palautettiin sinne, ja sitten vasta tajusin, että pitäähän se palkintokin vissiin hakea :) Superiloinen kasvattaja juoksi kissa sylissään halki hallin, onneksi myös omistaja tuli perässä, kun kasvattaja ehti mennä ihan sekaisin ja olis seuraavaksi varmaan pakannut koko kissan omaan laukkuunsa!

Dorte Kaaelta tuli ääni :)
Oletpas sinä komea!
Myös nämä kaikki sedät äänestivät Väinöä :)
Draconian September Ashes "Väinö" edustaa
Iloisuutta ilmassa ;)
Hehkutihehkuti sanoo tytöt, Väinöä ei kiinnosta :)

Onneksi en ihan lööperiä puhunut, kun jo pikkupikkuväinöstä povasin näyttelytähteä. Ei joutunut ostajakaan huijatuksi ja pettymään ;)

Tuomari noituu Haraldin, Topin kaverin!
No on se hieno, eikö olekin?

Kello oli jo seitsemän, kun vihdoin pääsin lähtemään näyttelypaikalta. Taisin olla ihan viimeisiä, kun parkkipaikka oli jo aivan autio sulloessani kissoja takapenkille. Tiellä kuitenkin suhasi ihmetyksekseni niin tuhottomasti autoja, etten edes päässyt parkkipaikalta kääntymään siihen suuntaan mihin halusin. Käännyin sitten toiseen suuntaan, ja jouduin aivan älyttömään tööttäysruuhkaan. Radiosta sitten kuulin, että viereisessä hallissa oli juuri päättynyt joku TPS-ottelu. Ensimmäistä kilometriä siis madeltiin vähintään 20 minuuttia... Koko kotimatkan satoi, mutta ei sitä oikeastaan huomannut muusta kuin villinä viipottavista pyyhkijöistä. Oli niin pimeää. Loppumatkasta liikennettä ei onneksi juurikaan ollut, ja aika rauhassa sai ajella. Yksi eläin loikki tiensivussa, mutta onneksi ei tullut tielle, eikä muitakaan ongelmia. Harvinaislaatuisen hyvät ajokelit Turun syysnäyttelyksi!

Koko Draconian I-pentue samassa paikassa samaan aikaan :)
Darwin, Tristan, Usva


Epävirallinen sylimussukkakuva ♥

Yö vietettiin taas mummulassa. Perillä olimme yhdentoista aikaan. Tällä kertaa kisut eivät jaksaneet nukkua yhtä hartaasti, vaan muutama kynttilä tiputettiin ikkunalaudalta ja pidettiin mammaa hereillä tunnin verran aamusta.

Sunnuntaina sitten päästiin ulkoilemaan. Viljalle se tosin ei ollut mikään iloinen palkinto. Neiti tryykäsi ensitöikseen kukkapenkin multiin möyrimään, ja olikin sitten sen näköinen... Ruoho oli märkää eikä mikään ollut oikein hyvin, sisälle olisi pitänyt päästä. Tristan puolestaan sisällä kateellisena huuteli ja katseli ikkunoista "mäkin haluan!".

Multamöyryli Vilja
Ulkoilija ja tiirailija
Mäkin haluun ulos!
Täällä on supertylsää, mennään sisälle :<

Tristanin vuoro tuli, ja päätimme suunnata ihka ekaa kertaa oikeaan metsään! Kesällä en ole oikein uskaltanut sinne mennä, kun kaikenlaiset öttiäiset, punkit, käärmeet sunmuut voivat siellä vaania. Nyt oli mukava syyssää, ja Tristan olikin innoissaan päästessään rämpimään vähän haastavampaan maastoon. Mahtava ulkoilija, ei tarvinnut kertaakaan kantaa, edes takaisinpäin.

Keinutaanko?
Mennään metsään!
Metsäkissa metsässä


Metsässä on hauskaa!
Täällä kävin minä!

Tuliaisiksi metsästä toimme muutaman "kaislan". Niistä riitti paljon hupia myös Viljalle, jota ei metsä kiinnostanut!

Kaksi marjaa?
Ihana heinä!

Ulkoilun jälkeen suuntasimme kotiin, jossa Misty ja Cindy olivat meitä kovasti odottaneet. Nyt ei onneksi tarvitse hetkeen erottaa kisuja toisistaan. Nyt olla möllötellään kotona, kasvatellaan turkkeja ja möllötellään vähän lisää. Meidän seuraava näyttely tulee todennäköisesti olemaan vasta seuraava Turok keväällä!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Jytky-Tytky

Cindy on toipunut steriloinnista ihan entiselleen. Leikkauksesta muistuttaa enää hieman harvempi masukarvoitus, haavasta ei näy jälkeäkään.

Pötkötys

Oikeastaan ainut muutos on siinä, ettei hän enää ole niin kranttu ruuan suhteen :) Raksujen ja lihan lisäksi nyt maistuu myös kaikki märkäruuat, ja ruokaa oikein pyytämällä pyydetään, jos se pääsee kupposesta loppumaan. Jos ei ruokaa tipu, käydään mielenosoituksellisesti varastamassa tiskiharja, ja jäystetään sitä. Jos tiskiharjan yrittää ottaa pois, se kuljetetaan vauhdilla sohvan alle. Jos aamulla herää puriseviin naamapuskuihin tai hiusten jäystämiseen, tietää, että ruoka on loppu. Tässä nyt tietenkin saa sitten pian alkaa seurailemaan, ettei neiti muutu pallon muotoiseksi ;)

Ehkä hieman enemmän tullaan myös puskemaan, pyytämään rapsutuksia ja yöllä viereen nukkumaan. Tälläkin hetkellä neiti uinuu sohvalla kyljessä kiinni.

Cindy on nyt viimeaikoina alkanut tuntua jotenkin hurjan jytkyltä. Aamulla käväistiinkin sitten puntarilla, ja suureksi yllätyksekseni puntari näyttää lukemaa 5 kilogrammaa! Vitosella ei ole paino ennemmin alkanut. Ennen ekoja pentuja puolitoistavuotiaana paino oli 3,6kg ja ennen viimeisiä pentuja 4,9kg. Illalla täytyi tehdä vielä uusintapunnitus, mutta tulos oli ihan sama. Ylimääräistä massua ei vielä ole. Luusto tuntuu yhtäkkiä ihan hurjan vahvalta ja rimpulaneidosta ei ole enää tietoakaan!

Neiti valtaistuimellaan uneksimassa.

Steriloinnin jälkeen turkki lähti tippumaan, ja sitä lähtee edelleen varsin runsaasti. Neiti tykkää kovasti harjailusta, ja päivittäin harjaillaankin monta kourallista irtokarvaa. Toivotaan, että kohtapuoliin neiti päättäisi kasvattaa oikein kunnollisen kastraattiturkin. Sitä odotellessa, toivotaan että viimeistään toukokuuksi, kun Pohkissin näyttely tulee jälleen Vaasaan, jee!

Kuukauden lihavarannot...

Vilja-pikkuinenkin se vain kasvaa kasvamistaan. Enää 200g matkaa Cindyn 1,5-vuotispainoon, eikä neiti ole vielä puolta vuottakaan!

Tyttelit murkinoimassa