Pirokkia ootellessa

Tällä kertaa viikonlopun näyttelyyn on varauduttu jo hyvissä ajoin. Varsinkin stressipuolella on kohtalaisen vilkasta. Kolme kissaa, yksin. Hyvä kun edes kahden kissan kanssa olen pärjännyt. Tuomarit on koko kasvattikatraalla erit, ja arvostelujärjestyksen perusteella kaikki myös yhtäaikaa. Saa nähdä nukunko perjantain ja lauantain välisenä yönä lainkaan jänskättämiseltäni... No, täytyy luottaa siihen että jostain löytyy hätätapauksiin vapaita auttavia käsiä!

Toinen huolenaihe on ollut millä mahdan saada sekä kissat että tavarat kuljetettua? Kärryvalikoimaa on tiirailtu siellä, täällä ja tuolla. Valikoimiin kuuluu lähinnä lyhytnokkaisia rimpuloita, ja kun sitten löytyi kunnon pitkänokkaiset, ei ne mahtuneet autoon. Lopulta päädyin vaihtoehtoon jonka olin ensimmäisenä hylännyt, ihan perus kaljakärryt. Eikä se ratkaisu nyt ihan huonolta vaikutakaan. Katotaan uudelleen sitten kun olen aamukahdeksalta kylmässä ja kaatosateessa näyttelyhallin pihalla yrittämässä köyttää kolmea heiluvaa boksia kärryyn... Boksit tyhjinä kotioloissa homma vielä jotenkuten sujuu...
Kätevä perässä vedettävä matkalaukkukin vaihtui ei-niin-kätevään-eikä-tilavaan rinkkaan. Kädet vaan täytyy saada vapaaksi etten ole kantamuksineni kumossa heti ensimmäisessä kurvissa.

Ja jottei homma olisi pelkkää stressaamista, pesemisten kanssa ei tälläkertaa taiteilla. Cindy ja Tristan laitetaan näyttelykuntoon parilla harjavedolla. Kiara toki pääsee pesuun, mutta tulitikkuaskin kokoinen neiti selviää siitä varmastikin helposti ja nopsasti.

Kiaraakin vähän jänskättää. Ensiesiintyminen on kulman takana! Tänään näin tytön ekaa kertaa kolmeen viikkoon ♥ Turkkia ei ole edelleenkään kasvatettu, mutta sentään edes häntään on ilmaantunut hieman muhkeutta. Hännän pituus on kyllä jopa äippää mahtavampi, ulottuu melkein nenuun! Nassu on kaunistakin kauniimpi, jännityksellä odotellaan mitä viikonlopun tuomarit prinsessasta tykkäävät!

Kiara 20 viikkoa

Tampereelle saadaankin kokoon melko hyvä edustus Draconian lapsukaisia. Ensimmäistä pentuetta edustavat Tristan ja Darwin, vauvoista paikalle tulevat Kiaran lisäksi Viki ja Frodo. Innolla odotellaan vielä pari päivää :)

Tallinna nähty!

Tallinna koettu ja takaisinkin päästiin ehjinä!
Herätyskello pirisi perjantaiaamuna vähän neljän jälkeen, siitä vaan hurjan pirteänä ylös parin tunnin unien jälkeen. Cindy-neiti tietenkin luki ajatukset, ja linnoittautui sohvan sisään. Onneksi siihen oli varauduttu ;) Matkaan päästiin puoli kuuden aikaan, kisut matkustivat oikein tyytyväisinä nassut vastakkain. Eka stoppi oli Jalasjärvellä, jonne jätin auton viikonlopuksi nukkumaan, ja hyppäsimme kissojen kanssa Anun ja Tintti-kissan kyytiin. Tampereelta jatkoimme Pirokin bussin kyydissä. Bussi tuntui yllättävän tyhjältä, mutta tällä kertaa suuri osa matkustajista tulikin kyytiin matkanvarrelta tai vasta satamasta. Satamasta seuraamme liittyi myös Darwin, ei-enää-niin-pieni mörkö Draconian HarmonyDivine. (No, oli Darwinilla omistajakin mukana;)) Ellei olisi kuvia nähnyt, en olisi kyllä tunnistanut samaksi kissaksi kuin viime marraskuun Turokissa! Kissat passeineen bussiin, ja itse laivaan aikaa viettämään. Täytyy toivoa että viereisessä pöydässä istunut mies ei ymmärtänyt suomea :D Ilme oli kyllä aika kärsivä, mutten tiedä johtuiko se merisairaudesta, krapulasta vai meidän kissajuttujen tasosta.

Tallinnassa pääsimme sitten suoraan hotellille, onneksi tällä kertaa etusijalla oli kissojen hyvinvointi eikä viinanhimoiset ihmiset. Hotelli oli jälleen Clarion hotel Euroopa, ja huonekin identtinen viimekertaisen kanssa. Hyvä niin, en tiedä voisiko tuon parempaa hotellia toivoa. Ainoana miinuksena kaikki kuitenkin varmasti osaavat mainita portaiden puutteen. Huoneemme oli 2-kerroksessa johon olisi kipaissut minuutissa, mutta sen sijaan kissaboksien kanssa seisottiin hissiä odottelemassa ihan älyttömiä aikoja, kun saksalaisten turistien piti päästä milloin minnekin. Hissin toiminnassa ei ollut mitään järkevää logiikkaa...

On aika yllättävää miten hyvin kisut näillä näyttelyreissuilla tulevat toimeen, kun jaamme hotellihuoneita tai muita majapaikkoja. Ehkä se auttaa kun ollaan ei-kenenkään-maalla, pieniä suhinoita lukuunottamatta Tintti, Cindy ja Tristan tulivat heti hienosti toimeen. Yökin sujui ilman minkäänlaisia häiriöitä. Mitä nyt havahduin kun kukin kissa vuorollaan tuli tarkistamaan olenko elossa...

Tintti ja Tristan + hyvät maisemat

Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen bussi vyöryi kohti näyttelyhallia. Eläinlääkärijonot ulottuivat pitkälle ulos saakka - siis paljon pitemmät kuin viime reissulla. Yllättäen jono kuitenki liikkui viime kertaan verrattuna ihan pikavauhtia, ja pian pääsimme jo sisustelemaan häkkejä. Ilokseni huomasin, että mukana oli tälläkertaa muitakin mustavalkoisia kissejä, eli Cindy ja Tristan eivät olleet pöydällä aivan peräkanaa. Sekä leikkaamattomia että kastraatteja oli 2, joten värin paras-valintaa ei kuitenkaan saatu kokoon.
Lauantain tuomarina meillä oli Henry Hornell Norjasta. Olin kovasti jännittänyt, mitä turkittomasta Cindystä sanotaan. Jännitys oli turhaa, Henry tuntui neidistä kovasti tykkäävän :) Veeeery nice! Erityistä kehua sai piiiitkä häntä, hyvät muskelit, hyvälaatuinen turkki sekä mukava luonne. Cindy käyttäytyikin aivan superihanasti. Pusuja, puskuja, leikkiä... Kellahti pöydälle hellittäväksi ja leikitettäväksi. Tyttö oli tainnut kovasti kaivata näyttelyareenoille, kun noin harvinaisen onnellinen oli. Serti tuli ilmanmuuta ja myöskin kutsu tuomarin paras-valintaan.

Jos Cindy oli very nice, Tristan oli veeeery very nice ja Henry olisi halunnut laittaa pojan taskuunsa. Henry piirsi ensitöikseen seteliin suuuuuren sydämen. Kehuja tuli ja myöskin kutsu tuomarin parhaaseen. Valintoja odotellessa tuli hieman shoppailtua ja tietenkin myös syötyä edullista ja maukasta näyttelyruokaa. Tuomarin paras-valinnassa leikkaamattomia naaraita oli - ellen ihan väärin muista - 6, joista Cindy sijoittui kolmanneksi. Aivan huippuhienosti, ja käytös oli jälleen hienoa, näyttelyasennosta ei hievahdettukaan pitkän valinnan aikana. Kotioloissa kun Cindy ei hirveästi käpälöinnistä ja paikoillaan olosta perusta, sen vuoksi olen niin iloinen hienosta ja rauhallisesta käytöksestä.
Kastraattiurosten määrää en edes muista, mutta loppuvalintaan jäi Tristan ja ragdoll. Pitkän pähkinnän päätteeksi Tristan vei voiton ja jälleen kerran en meinannut saada kissaa takaisin. Tristania syliteltiin ja haliteltiin ja mussuteltiin, oli siinä taas pikkupoika ihmeissään mitä tuo setä oikein tekee? Eikai se vie mua kotiinsa? Päivän lopuksi paneelissa tuli vielä yksi ääni, mutta BIS-voiton vei ragdoll(?) kahdella äänellä.

Olisikohan kello lähennellyt kuutta, kun pääsimme lähtemään takaisin hotellille. Illemmalla Darwin tuli kylään. Tarkoituksena oli ottaa hieman perhekuvia, tosin kolmikkokuvia ei ylimääräisten käsien puutteen vuoksi saatu. Kuvat puhukoot puolestaan :)

Veljekset

Nuuskis nuuskis? Oletko sinä poikani?

Murhaava katse :)

Omistajien juorutessa Darwin vietti aikaansa vielä vähän matkan päässä äitistä, veljestä ja vieraasta tytöstä. Vierailu päättyi lopuksi siihen, kun emännät alkoivat tapella kumman kolli tuo komea uros on ;D No, oikeasti Tintillä taisi jäädä vessakäynnin jälkeen vähän kakkaa peppuun, joka aiheutti suihkariloikan sängylle sekä hätähuudon, jolloin supermamma Cindy ryntäsi välittömästi sängylle apuun. Vastassa ei kuitenkaan ollutkaan mikään hädässä oleva pentu, vaan iso riehakas neiti, joten homma meni takaa-ajoksi ja rähinäksi. Leidit kuitenkin ruuan myötä rauhottuivat ja kävimme yöpuulle (liian myöhään). Yöllä herättiin pieneen rähinään, erotettiin tytöt ja jatkettiin unia. Jälleen viiden aikaan rähistiin, jolloin Tintti muutti boksiin ja saatiin vielä hetki nukkua. Yöunet jäivät liian lyhyiksi, mutta aamulla pakattiin kamat ja lähdettiin jälleen näyttelyareenalle. Kunhan ensin oltiin sitä hissiin pääsemistä odoteltu puoli vuotta.

Sunnuntaina tuomarina oli Elena Zagorskaya Venäjältä. Hänellä oli tuomarioppilas, joka myöskin puhui venäjää, joten sainpa sitten arvostelutkin venäjäksi. Kiva. Ymmärsin ihan hirveästi. Elekieli kertoi että Cindyllä on piiiiitkä häntä. Ja Tristanin profiili oli yön aikana mennyt mutkalle. Tuntui ettei kumpikaan ollut juurikaan edes kiinnostunut kissasta, katselivat mieluummin seinille, kun kissa yritti tuomarinpöypöydällä ollutta lelua tavoitella. Arvata saattaa että menestystä ei tänä päivänä liiemmälti tullut. Sertit toki molemmat saivat. Tristan pääsi kyllä tuomarin paras-valintaan, mutta käännytettiin nopeasti pois... On aika hilskatin kivaa että tämä sama tuomari on meillä myös Pirokin sunnuntaina. Kaksi viikkoa väliä ja sama tuomari, hohhoijaa.

Darwin-pojan näyttelyviikonloppu meni oikein hienosti. Molempina päivinä huippuhienot arvostelut ja lauantaina valmistuttiin IC:ksi ja käytiin paneelissa. Sunnuntaina paneelipaikka hävittiin karvan verran. Darwin on viimeaikoina kehittynyt todella paljon, ja turkkikin on ihan uskomattoman muhkea! Ei ole pörröpallo-Tristankaan tuollaiseen turkkiin vielä yltänyt!

Darwin ja Anne Veland

Tuore International Champion tyytyväisenä mökissään

No, sunnuntain näyttelystä päästiin lähtemään todella hyvissä ajoin, lienikö kello vielä edes kolmea. Kotimatkalla väsy painoi, mutta jostain syystä en saanut bussissa nukahdettua. Kissat ottivat todella rennosti, Cindy möllötti lähes koko matkan selällään etutassut pitkällään oviluukusta sojottaen. Molempien matkaaminen sujui kiitettävän rauhallisesti ja rennosti sekä meno- että paluumatkalla. Bussista autoon siirryttyä silmät sitten alkoivat itselläkin lupsua ja siinä vaiheessa kun Jalasjärvellä piti itse hypätä ratin taakse, mietin jo olisiko parempi vaan jäädä huoltoaseman pihalle nukkumaan... Kissat kuitenkin piti saada äkkiä kotiin. Cindyllä nimittäin sattui elämänsä ensimmäinen boksivahinko. Neiti ei ollut käynyt aamun jälkeen näyttelyssä pissalla, joten loppumatkasta hätä oli ylitsepääsemätön ja kasteli puolet pehmustepatjasta litimäräksi :( Seuraavan kerran mietin kyllä 2 kertaa ennenkö lähden noin väsyneenä ajamaan. Kotona oltiin 3.00.

Kaikenkaikkiaan mukava ja onnistunut reissu, mutta maanantai meni kyllä kokonaan sängyn pohjalla torkkuen.

Maanantaina me kaikki näytettiin tältä.

Tallinna kutsuu!

...vastahan edellisestä reissusta on 3kk kulunut. Kun homma toimii, on mukava lähteä. Edelliskerrasta viisastuneena (Tristanin turkki oli märkä Kempeleen näyttelyssä...) turkkihirviö pestiin jo eilen. Vähän kauhulla odotin, kun viime kerralla yleensä niin hienosti sujunut föönaus oli täyttä tuskaa. Ilo olikin melkoinen, kun tällä kertaa pörrykkä istui lähes koko föönauksen ajan hievahtamatta paikallaan boksin päällä silmät kiinni, niinkuin olisi muka kovastikin nauttinut? Viime kerralla asiaan vaikutti varmasti se älytön helle - kuka nyt haluaa kuuman föönin alle kun muutenkin paistuu? 

Cindyn viime pesusta olikin ehtinyt vierähtää jo huimat 9 kuukautta. Neidin mielestä olis voinut mennä toiset mokomat. No, pienistä vastalauseista huolimatta nyt on kaksi puhtoista kisua ja superpainava laukku pakattu. Seuraava kysymys onkin, millä mä ne kaikki raahaan ilman kärryä??

Kiva että reissun ajaksi on luvattu ihan ihan inhimillisiä celsiuslukemia. Kovasti olisi tämä ajankohta antanut odottaa helteisiä oltavia, mutta hyvä näin.

Nyt herätyskellon viisarit 4.00 kohdalle ja untenmaille!

Tristan odottaa pesuun pääsemistä.

No nyt mä oon ihan märkä >:\

Toimeliaat hoitolapset

Arvaa mitä syntyy kun yhdistää 2 leijonaa, norsua ja traktoria? No tietenkin Frodo ja Messi. Siinäpä vasta parivaljakko. Komeita ja supervauhdikkaita leijonia, jotka tömisevät kuin norsut ja puskevat ja hyrräävät kuin traktori. Miten voikin olla molemmilla noin kova kehräysääni? Melkein talo tärisee :)

Draconian Full Moon Madness + Jatulintarhan Tuhlaajapoika

Kävin leikkimässä hoitotätiä pojille, ja täytyy kyllä sanoa että ovat niiiiiin paita ja peppu, toinen on kokoajan siellä missä toinenkin. Pari vaikuttaa tasaveroiselta ja hyvin kiintyneiltä toisiinsa, mutta parin tunnin kokemuksen perusteella Frodo on kuitenkin aika selkeä pomo, joka näyttää olevan Messille ihan ok. Messi vaikuttaa vähän mustasukkaiselta, jos toinen saa huomiota. Mulle kans! Heti! Sohvalle istuessani sain syliini 2 traktoria. Vielä sentään mahtuvat hyvin ja yhtäaikaa.Tässä on kyllä malliesimerkki toisilleen vieraiden kissojen ystävystymisestä. Toki molemmat ovat pikkupentuja, joka varmasti auttoi asiaa.

Hei, hei Kiara!

Bonuskuukausi Kiaran kanssa on nyt ohi, ja tyttö muutti sijoituskotiinsa tiistaina. Hienompaa prinsessaa saa kyllä hakea. En tiedä onko mahdollista, mutta tuntuu että neiti vaan kaunistui päivä päivältä. Turkin kasvamista vaan vielä odotellaan. Ei tainnut olla ainuttakaan yötä, jona tyttö ei olisi nukkunut vieressäni. Isoveli jaksoi hoitaa pikkuista viimeiseen saakka, eikä äitikään ollut vielä kyllästynyt pikkuvillikkoon. Kiaran lähdettyä mamma taisi luulla, että olen piilottanut pienokaisen vaatehuoneeseen. Ainakin sen verran kovalla innokkuudella yritettiin päästä ovesta läpi. Onneksi tyttö ei muuttanut kauas, ja kulkee syksyllä kanssani ahkerasti näyttelyissä. Kolmen viikon päästä jo onkin kauan odotettu ensiesiintyminen!

Kotona on nyt sitten jäljellä vanha tuttu kolmen kopla. Tristan on jälleen porukan vauva, mamman oma pikkupallero. Kiaran lähdön jälkeen Tristan on nimittäin kehrännyt, puskenut ja könynnyt syliin enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Onhan se hellyttävää kun iso karski kolli sanoo hempeästi mau ja yrittää kehräten ja puskien mahtua syliin, johon tosiasiassa mahtuu suurinpiirtein yksi jalka kerrallaan.

Cindykin on muuttunut jälleen pikkulapseksi, äitiysaikana ei lelut kiinnostaneet tippaakaan, mutta nyt juostaan kaiken liikkuvan perässä kuin puolipöyröö. Onhan se mukavaa että pentumeininki säilyy vaikka oikeat pennut ovatkin hävinneet.

Viimeisten viikkojen aikana Misty oli Kiaran paras painikaveri. Kiara loikki Banzai-hyppyjä Mistyn niskaan milloin mistäkin, ja Misty jaksoi pikkutirrin kanssa painia. Nyt huomaa, että Mistyllä näyttää olevan vähän tylsää, kulkee edestakaisin muiden nukkuessa ja kiljuu. No, eiköhän me kaikki kohtapuoliin taas totuta tähän kokoonpanoon.

((Mä julkaisen tämän nyt ilman kuvia. Kuvat tulevat jälkijunassa. Viikossa tulee otettua satoja satoja kuvia, niiden läpikäynti ja parhaiden valinta tuntuu ottavan liian koville vaikka tekstit olis jo valmiina))

Hyväsydämisiä kissukoita ♥

Eilen teimme pikavisiitin Tampereelle. Soittelin keskiviikkoillasta Veteriin ihan vain kyselläkseni kuinka montasataa viikkoa on jonotusaika HCM-sydänultraan. Yllätyksekseni saimmekin ajan seuraavalle päivälle! Eipä siinä sitten muuta kuin tuumasta toimeen, kun lomallakin ollaan. Minua tietenkin jännitti ihan hirveästi, hädin tuskin pysyin jaloillani tutkimushuoneeseen kävellessä. Ensin vuoron sai Cindy. Neidillä oli muutama eriävä mielipide turkin läpimäräksi kastelemisesta ja paikoillaan seisomisesta, eikä namutkaan jaksaneet kiinnostaa. Toimenpiteen jälkeen Cindy sai kuitenkin kehuja hienosta käytöksestä. Ja tietenkin myös sydämestään, jossa ei ollut mitään vikaa :)

Helpompi tapaus säästettiin viimeiseksi. Lääkäri kommentoi, että ohhoh, pöydän kokoinen kissa! Jättikissan kaikki huomio kiinnittyi ihanaan herkkutikkuun, turkin sai kastella ja ultralaitteella pöristellä ilman että poika edes huomasi mitään outoa, kiinnikään ei olisi juurikaan tarvinnut pitää. Tristania kiltimpää ja hienosti käyttäytyvämpää kissua saa kyllä etsiä! Ja ihan terve sydän sielläkin sykki :)

Tutkimusten jälkeen kissat kuljetettiin päivähoitoon, että minä pääsin Ikeaan shoppailemaan ;) Päivähoitajina toimivat ahkerat lapsukaiset Miko ja Jade, jotka onnistuivatkin 4½ tunnin aikana leikittämään kissut ihan väsyksiin. Kisut taisivat viihtyä hyvin ja tulevat varmasti mielellään toistekin hoitoon ;)

Kiaran jännittävä retki

Lomailu on muka niin kiireistä, ettei ehdi kuulumisiakaan päivittää. Heinäkuun lopussa lähdin Kiaran kanssa kahdestaan "mummulaan". Sadan kilometrin matka sujui mukavasti, Kiara taitaa olla kissoistani ensimmäinen joka nukkua kuorsaa boksissaan. Alkumatkasta toki piti vähän huudella ja kaivautua patjan alle, mutta sitten uni voitti.

Terve! Tulin kylään!

Määränpäässä meitä odotti rauhalliset ulkoilumaisemat, jotka avautuvat heti ovesta ulos astuttaessa, toisin kuin meillä täällä keskellä kaupunkia. Kun talo oli tutkittu läpikotaisin, puettiin valjaat päälle ja astuttiin ensimmäistä kertaa avaraan ulkomaailmaan.

Valjaat puettu! Joko mennään?

 Aluksi Kiara ei ollut ihan varma, onko moinen ulkoilu kiva asia ollenkaan.

Mami hei, mihin sä mut oikein toit?

Parin minuutin ihmettelyn jälkeen kuitenkin uteliaisuus voitti.

Mitäs tuolla näkyy?

Nuuskis nuuskis

Lepotauko

Välillä voi vähän poseerata

Ötökätkin maistuivat

Kiara olikin aivan ihanteellinen ulkoilutettava, koska seurasi hienosti perässä. Yleensä kissat menevät juurikin väärään suuntaan, mutta Kiaran kanssa teimme pitkää lenkkiä juoksennellen ja kipitellen, kuin olisi pieni koira ollut talutettavana. Toki metsäkin olisi kovasti vetänyt puoleensa, mutta tyhmä taluttaja ei suostunut lähtemään ryteikköön rämpimään. Ties mitä käärmyjä siellä vaanii.

Metsäkissa ja metsä

Täällä on kivaa!

Neidistä paljastui innokas ja rohkea ulkoilija, jota ei juurikaan tarvinnut kanniskella, vaan riitti kun kutsui ja taas mentiin oikeaan suuntaan. Jopa siinä vaiheessa kun ehdotin Kiaralle, että olisi jo sisäänmenon aika, neiti kipitti nätisti talon toiselle puolelle ja oven avattuani sisälle.
Jännittävän reissun jälkeen arvatenkin uni maistui ;)

Krooooh....

Reissu meni muutenkin mukavasti, kissalla oli niin paljon ohjelmaa ja ihmeteltävää, ettei kissakavereita ehditty kaivata laisinkaan. Mummukin leikitti niin innokkaasti, että kyllä oli pienellä kissalapsella mukavaa ;) Joka päivä käytiin ulkoilemassa ja yöt kuorsattiin vierekkäin aamuun saakka. Kissoille varmaan kelpaisi useamminkin tällainen aktiiviloma.

Apilapellon kuningatar