Uitettuja kissoja

Maanantaina päästiin kylpyyn! Ihan vaan harjoitusmielessä tulevia näyttelypesuja ;) varten testattiin, mitä pikkuiset tykkäävät virkistävästä suihkuttelusta. Ja voi että kuinka iloisesti ne yllättivätkään, yksikään ei päästänyt pienintäkään ääntä! Kaikki olivat äärettömän nätisti ja rauhallisesti vaikka läpimäriksi kasteltiin, vähän shampoota vaahdotettiin ja vielä huuhdeltiin. Tuloksena ihania omenantuoksuisia pehmopalleroita! Tottakai vähän piti välillä vähän rimpuilla, mutta ei merkkiäkään siitä että homma olisi ollut jotenkin epämieluista tai pelottavaa. Kyllä saa taas olla ylpeä rohkeista pikkuisista!

Siiri ehti jo vähän kuivatella ennen kuvan ottamista ;)

Sasu

Kiara

Hippu

Viki

Frodo

Mitä me syödään?

Kuusi kärpästä yhdellä iskulla, kerrotaan tänne mihin kaikkeen ollaan tässä ensimmäisten viikkojen aikana totuttu, ehtivät tulevat perheet vielä valmistautua takaamaan vauvoille pehmeän laskun uusiin koteihin ;) Itsekin lykkäsin vielä viimeisen Zooplus-tilauksen matkaan, jotta ehtii tulla ennen pentusten muuttoa. Olisi muuten voinut tulla aika laihat pentupaketit - uskomatonta mitä tahtia ruoka katoaa kaapista...

Kaikkien pentujen ehdotonta herkkua ovat kaikenlaiset raa'at lihat. Päivittäin vähintään yksi ateria koostuu lihasta. Monipuolisesti vaihdellen on tarjolla ollut mm. broilerinfileesuikaleet, -sydän, -kivipiira ja -maksa, possunsuikaleet ja -sydän, naudansuikaleet ja -sydän sekä kaikenlaiset jauhelihat. Myös silakkafileet maistuvat. Pari kertaa viikossa ollaan herkuteltu kananmunan keltuaisella. Kaikki lihat tarjotaan raakana, paitsi vatsaystävällistä kanaa ja seitiä ovat saaneet keitettynä. Lihaa kuluu laumalle noin puoli kiloa päivässä.

Lihojen lisäksi Zooplussan kitten-märkäruokavalikoima on käynyt tutuksi. Ruokavalikoima on pyritty pitämään laadukkaana ja viljattomana. Miamor, Feline Porta 21, Schesir, Animonda-vuuat ja jopa Animonda Carny-purnukat maistuvat. Aikuisten kupeilta on myös käyty hyvällä ruokahalulla maistelemassa Miamorin, Feline Portan ja Cosma Thain erilaisia makuja. Ilokseni kukaan ei ole osoittautunut nirsoksi, kaikki on maistunut mitä tarjolle on laitettu. Onkin ollut aivan ihanaa, kun pariin kuukauteen ei ole tarvinnut heittää roskiin murustakaan kuppiin kuivettunutta kissanruokaa! Märkäruuan menekki on jopa kilo päivässä! Ensimmäistä kertaa kaipaisi penturuokiin muutakin pakkauskokoa kuin 100g annospussit...

Kuivaruuan tarjoaminen on pidetty vähäisenä, mutta toki senkin syöminen ollaan opeteltu. Maistiaisia on saatu seuraavista merkeistä: Orijen, ANF kitten, Royal Canin babycat, Royal Canin Maine Coon kitten sekä IAMS kitten. Toivoisin, että mikäli raksuja jatkossa halutaan syöttää, panostettaisiin tässäkin laadukkaaseen ja viljattomaan merkkiin, kuten Orijen.

Multicat-monivitamiinipillerit ollaan opeteltu syömään päivittäin herkkuna, joinain päivinä ne korvataan Kitzyme-vitamiinitabletilla. Kun ollaan oltu kilttejä, saadaan herkkuina maiskutella PrimaCatin täyslihanameja.

Hiekkana meillä on käytössä laajamittaisissa testeissä parhaaksi osoittautunut Extreme Classic. Tarjouksesta napattiin myös pari pakettia Evercleania ja meinasimme tukehtua pölyyn ;) Myös pelletit nököttävät yhdessä laatikossa, mutta ikävä kyllä kukaan ei pidä niitä kelpona asioimisalustana, ja kyseinen laatikko onkin saanut pönöttää nurkassaan ihan rauhassa.

Nami nami maiskis!

Näyttelysuunnitelmia

Syksyn näyttelykutsuja on jo kovaa tahtia julkaistu, joten väkisinkin pitäisi alkaa omia suunnitelmia selkeyttämään jos aikoo mukaan mahtua. Mokomat kun täyttyvät nykyään jo niin aikaisessa vaiheessa. Perinteiseen tapaan kaikki suurinpiirtein järkevällä etäisyydellä olevat näyttelyt ovat syys-lokakuussa peräkanaa parin viikon välein. Loppuvuodesta sitten kaikki näyttelyt ovat taas pääkaupunkiseudulla, jonne en mielellään täältä periferiasta lähde.


Cindy on ollut näyttelyssä viimeksi marraskuun Turokissa. Alkuvuoden Jyväskylä ja Tallinna jäivät väliin, kun pentuhommat tulivatkin eteen suunniteltua aiemmin. GIC-tittelistä puuttuu siis vielä 3 sertiä. Nyt sitten jännityksellä ja vähän kauhullakin mietitään, olisiko neiti näyttelykunnossa elokuun Tallinnaan mennessä. Suurpentueen myötä menetetty paino on onneksi jo kerätty takaisin, mutta turkkia ei ole yhtään. Pohjavilla on nollassa, päällysturkki on karheaa ja vähäistä. No, turkinkasvatuskuurille aletaan heti kun imettäminen loppuu. Toivotaan että saadaan neiti jälleen kukoistamaan!


Tristan ei nyt ulkomaansertin tarpeessa olisi, mutta jos Cindy lähtee, tulee poikakin toki mukaan. Toisaalta marraskuun Tallinna olisi sopivampaan aikaan, Tristan olisi ehtinyt valmistua GIP:ksi ja saisi lähteä hakemaan viimeiseen titteliin tarvittavaa ulkomaansertiä. Pähkäilyä pähkäilyn perään, loma olisi kyllä jo haettu elokuun Tallinnan näyttelyn aikoihin...


Suurimmat odotukset kohdistuvat syyskuun Pirokiin Tampereelle. Toivotaan, että saadaan paikalle mahdollisimman monta kasvattia! Mikäli Cindy saa Tallinnan sertin, olisi Pirokissa toivottavasti edessä GIC-valmistuminen. Lisäksi siellä saadaan Cindylle ensimmäistä kertaa siitosluokka ja toivottavasti myös kasvattajaluokka! Kasvateista mukaan ovat tulossa ainakin Tristan, Darwin ja Kiara, toivottavasti myös Viki ja vielä lisää tarvittaisiin. Tämän myötä Cindy-mamma jäisi sitten luultavasti näyttelyeläkkeelle. Tosin vannomatta paras, mutta näillä näkymin näin.


Muutaman viikon päästä Pirokista olisi Pohkissin "lähinäyttely", joka tosin tällä kertaa menee yhä kauemmas. Ihan mukava että tulee uusia näyttelypaikkakuntia, mutta alkaa olla jo rajoilla jaksaako Kokkolaan saakka ajaa päiväkseltään kahtena päivänä. Voi olla että jos jostain lähdetään tinkimään joko kissojen tai oman jaksamisen kannalta, se tulee olemaan tämä näyttely. Pohkissista taas parin viikon tauko, ja vuorossa Jyväskylä. Vielä ei olla mihinkään ilmoittauduttu, mutta pian aletaan raapustamaan papereita. Kasvattien omistajat ja tulevat omistajat, kertokaa ihmeessä näyttelysuunnitelmistanne, tahdon tietenkin olla mukana ja apuna missä vain voin olla, ja olisi ihan mahtavaa jos pikkuvaavejakin nähdään syksyllä pentuluokissa!
Loppuvuosi on sitten näyttelyrintamalla hiljaista, ainoastaan Turok on pienessä mietintämyssyssä. Ja pähkäily jatkuu....

Riemukasta juhannusta!

Minäkin maltoin hieman käydä juhannusta juhlimassa ja jättää kissalauman hoitajan hoivattavaksi. Olikin ensimmäinen yö ilman kissoja! Kieltämättä nukun mieluummin lämpimässä sängyssä yhdeksän kissan ympäröimänä, kuin jääkylmässä teltassa tyhjentyneellä patjalla ;) Olin poissa vain vuorokauden, mutta kyllä jälleennäkeminen oli taas mukava. Koko lauma oli eteisessä vastassa, ja voi sitä kehräyksen ja hännänhuiskinnan määrää!

Ennen juhannusta meillä kävi pieniä vieraita. On ollut mukava huomata, että pentujen puolesta ovesta saa astua vaikkapa kirahvi, mukavaa kun tulee vieraita ja vielä mukavampaa jos/kun vieraiden tulo tarkoittaa väsymätöntä leikittämistä! Kaikki ottavat vieraat vastaan rohkein mielin, eivätkä vierasta. Lapset leikittivät pentuset ihan loppuun, yksitellen kaikki simahtivat niille sijoilleen. Tuollaisia pieniä leikitysapulaisia saisi käydä vaikka joka päivä ;)

Aiiij paiiij ♥

Pikkuiset leikkikaverit

Vähiin käy ennenkuin loppuu

Aika käy uhkaavasti vähiin. Kauheaa ajatella, ettei enää ole montaa viikkoa yhteiseloa jäljellä pikkuisten hurmureitten kanssa. Luulin, että menon rauhoittumista saattaisi jo odottaa, kun riehujia on näinkin monta. Kummasti siihen vain on tottunut, että koko ajan jostain kuuluu rapinaa tai kilinää ja jokainen askel pitää katsoa tarkkaan, jostain suunnasta kuitenkin aina joku syöksähtää. Kuinka sitä enää osaakaan olla, kun ei silmissä viuhu siimahännät eikä tarvitse enää toimia kiitoratana ja levähdyspaikkana loputtomissa leikeissä. Mutta ei ajatella sitä vielä, vaan nautitaan jäljellä olevista yhteisistä hetkistä!

10-viikkoiskuvat mussukoista:

Siiri

Sasu

Kiara

Hippu

Viki

Frodo

Seuraneitejä ja -poikia

Muutaman viimeisen viikon aikana pikkuiset ovat yhä enenevissä määrin ottaneet kontaktia ihmisiin. Kun kissakavereita on ympärillä niin paljon, ne antavat usein kaiken huomion toisilleen, ja leikkivät keskenään tuntikausia. Olen kuitenkin panostanut siihen, että mahdollisimman paljon leikitetään myös ihmisten toimesta, ollaan yhdessä ja silitellään paljon. Paijauksesta lähdetään usein vauhdilla kaverin niskaan, eikä malteta rauhoittua hellittäväksi. Nyt ovat kuitenkin enemmän malttaneet pysyä paikoillaan ja selvästi nauttivat myös hellittelystä. Sohvalla istuvaa ihmistä saatetaan kesken leikkien tulla puskemaan ja pussaamaan, ja jos väsy yllättää, uinahdetaan tiukasti jalkaan painautunena. Vaikka leikkisivätkin keskenään, tiedostavat kyllä hyvin ihmisen läsnäolon ja tulevat samaan huoneeseen touhaamaan, mitä ikinä sitten tenkään ja missä. Aamulla herätessäni kaikki tulevat mukaan vessaan, ja yleensä vähintään puolet on samalla kertaa hiekkalaatikossa asioilla. Onneksi on iso laatikko ;) Astianpesukonetta täyttäessä vähintään yksi on kiivennyt koneeseen ja muut yrittävät perässä. Ruokaa laittaessa pitäisi olla vähintäänkin lentoalus, että pystyisi keittiön lattialla liikkumaan. Melkein kuin olisi kissoista tehty liikkuva matto lattialla! Samaten kissojen ruuan ruokintapaikalle kuljettaminen on melkoinen suoritus, kun puolet yrittää päästä säärtä pitkin syömään ja puolet pyörii jaloissa yrittäen kampata. Hiekkalaatikkoa tyhjätessä vähintään pari "auttaa" pönöttämällä keskellä laatikkoa ja loput kiikkuvat reunalla. Illalla menen yleensä yksin nukkumaan, mutta yöllä herätessä pienet karvapallot ovat vaivihkaa ympäröineet minut. Eihän siinä sitten tietenkään paljon kääntyillä, kun yksi nukkuu selän, toinen jalan päällä. Ihanat ♥

Viki ♥ Kiara

Myös muistakin kuin Frodosta on alkanut löytyä ääntä. Varsinkin Hipulla on nyt ollut kaikenlaista asiaa ihmisille, ihana pieni höpöttelytyttö! Kir kur miu mau! Myös Kiara kertoi minulle eilen jotain hyvin tärkeää: MIU! Yleisesti ottaen ovat kuitenkin hyvin hiljaista porukkaa. Jotkut vieraat ovatkin ihmetelleet miten hiljaista on, vaikka ympärillä pyörii 9 kissaa! Myös kehräysäänissä Frodo ja Hippu painivat ihan omassa luokassaan. HURRRRR PURRRR PÖRRRR heti kun vain hipaiseekin! Kiara ja Siiri hyrrääväät hiljaisen pehmeästi, kun taas Sasu ja Viki ovat karskeja kolleja joille ei mikään kehräily sovi ;) Yhtälailla kuitenkin pitävät rapsuttelusta.

Aivan hurmaavia musseloita ovat kyllä, vaikka jotenkin odotin näistä tulevan enemmän sylikissoja. Ehkä sitten, kun muuttavat uusiin koteihin ja saavat vielä enemmän yksilöllistä huomiota. Nyt kun pitää muistaa antaa kaikille yhdeksälle tasapuolisesti huomioita, ja vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja. Paljon ollaan kuitenkin oltu yhdessä, muiden rymytessä festareilla minä rymyän kissojen kanssa, ja lomapäiviä on otettu kissanhoitovapaiksi. Olin myös viime viikolla pienessä leikkauksessa, sairasloma kului mukavasti kissojen kanssa. Kamala olo parani kummasti pienten ilopalleroiden touhuja seuratessa.

Sukupuolenvaihdos!

No ei vaiskaan. Mutta kyllä tuli pienimuotoinen sydänkohtaus tuossa pari päivää sitten. Kaikkea sitä saattaakin mieleen juolahtaa. Alusta lähtien Wolfshade on minusta näyttänyt ihan eriväriseltä kuin tiikeriveljensä. Suurimmasta syntymäpäinostaan huolimatta on nyt kasvanut samaa tahtia tyttöjen kanssa veljien johtaessa sadalla grammalla. Lisäksi kasvoiltaan on minusta tyttömäisempi. Katsellessani salamalla otettuja kuvia aloin tiirata että siinähän on selvästi punaista vaikka kuinka! Onko se sittenkin kilppariruskeatiikeri! En tarkistanut vastasyntyneiden sukupuolia, enkä itseasiassa myöhemminkään, koska tässä pentueessa on tyttöjen mahdollista olla vain kilppareita, muut ovat poikia. No, ei muutakun sydän pamppaillen tutkimaan nukkuvaa kissaparkaa. Eikä sieltä meinannut veljiin verratessa mitään löytyä! Kaikenlaista jo ehti pienen hetken aikana mielessä pyöriä, vaikka olisihan tuollainen "virhe" nyt aikaisemmin huomattu. Poika sai onneksi pitää sukupuolensa ja emäntä voisi vähän rajoittaa vilkasta mielikuvitustaan ;)

Älä houri, en minä mikään tyttö ole!

9-viikkoiset riiviöt

Blogin päivitykset laahaavat hieman jälkijunassa, tässä nyt vasta 9-viikkoiskuvat sunnuntailta.Tällä kertaa olin yksin kotona, joten en saanut ihan sitä mitä halusin :) Toisessa kädessä kamera, toisessa lelu, kolmannella yritetään pitää kissa paikalla - ainiin, kädet loppuivatkin jo kesken...

Siiri

Sasu

Kiara

Hippu

Viki

Frodo

Huh hellettä!

Ihanainen helle meitä viikon verran helli. Nams! Lämpö olisi kuitenkin voinut pysyä vain tuolla pihan puolella, vaan ei, kyllä oli kämppä melkoinen sauna. Itse kyllä katselisin tuollaista hellettä mielellään vaikka koko kesän (ei kesä ole kesä jos ei ole vähintään +25 lämmintä!), mutta kissojenkin takia ihan hyvä että vähän viileni.  Lauantaina Vaasan keskustassa mitattiin Suomen lämpäennötys +32. Tristanilta on viimeaikoina lähtenyt nyt paljon karvaa, mutta melko muheva se silti on. Läähätys oli melkein jatkuvaa, ja välillä käytiin kylmässä vesikipossakin uimassa. Tällä kertaa tällainen temppuilukin sallittiin, josko se vähän viilentäisi oloa. Alla Tristan kertoo mielipiteensä helteistä.

Myös pennuista huomasi kuumuuden vaivaavaan. Villit leikit saivat melko herkästi heidätkin läähättämään, eikä kellekään kissoista hirveästi ruoka maittanut. Riittävästä juomisesta pidettiin huoli tarjoamalla keitettyä kanaa hyvin runsaan keitinliemen kanssa. Nopeasti puoli litraa hujahti pieniin suihin. Nyt taas ilman viilennyttyä ruoka maittaa ihan älytöntä kyytiä. Töiden jälkeen laitoin tarjolle 300g märkäruokaa, ja parin minuutin jälkeen ihmettelin mihin se oikein katosi? Lisäsin siis 200g kun en nähnyt olivatko kaikki ehtineet saada mahansa täyteen edellisestä kuormasta. Uusikin satsi hävisi alta aikayksikön! Tunnin päästä nassutettiin 400g lihaa ja hetken päästä jälleen 300g märkäruokaa. Sitten olikin jo aika vaatia iltapalaa "ei olla saatu tänään yhtään ruokaa, kauhee nälkä!" Ei voi ainakaan krantuiksi näitä lapsia kutsua. Helleviikon aikana eivät kasvaneet erityisen hurjaa vauhtia, mutta nyt taas varmasti spurtataan!

Kynsiä ollaan nyt leikattu vähintään kerran viikossa. Ne kasvavat hyvin nopsaa tahtia ja ovat ihan älyttömän terävät. Verrattuna ensimmäiseen leikkauskertaan, ollaan jo todella hyvin edistytty. Kaikki ovat toimenpiteen ajan suht nätisti, vaikka välillä joillekin saattaakin tulla kauhea rimpuilukohtaus. Vastusteluista huolimatta homma viedään aina loppuun asti, ja lopussa tietenkin kiitos seisoo: PrimaCatin Fresh Meat Snacks-tonnikalaherkut ovat ihan supernamskeja!

Myös pillereiden ottamista ollaan kovasti harjoiteltu, että se sitten jatkossakin sujuisi kaikilta ilman tappeluita ja helpottaisi huomattavasti tulevien perheiden elämää ;) Multicatit eivät tosin ole niitä pahimman makuisia harjoituskappaleita, koska suurin osa yleensä syö ne myös ihan makupaloina. Siiri-Sikuriina tuntuu tällä hetkellä olevan se helpoin tapaus, Viki hyvänä kakkosena. Hippu sensijaan on melkoinen itsepäinen demoni >:) No ei vaiskaan, mutta pillereiden nieleminen ei todellakaan ole hänen lempipuuhaansa. Kahdennenkymmenennen yrityksen jälkeen kiukusta pihisevä emäntä sai pillerin kuitenkin määränpäähänsä. Myöhemmin illalla Hippu sitten olikin aaaivan ihana mussukka. Tuntui vähän kuin hän olisi ollut pahoillaan kiukuttelustaan, ja tuli luokseni mentyäni sänkyyn. Ihan loputonta kovaäänistä purinaa, puskuja, pusuja, näytti äärettömästi nauttivan hellittelystä ja käänsi aina uusia paikkoja rapsutettavaksi ja kaivautui kainaloon. Ainakin tunnin verran söpöiltiin, kunnes nukahdettiin sylikkäin. Tähän asti kukaan pennuista ei ole malttanut antaa ihmiselle jakamatonta huomiotaan noin pitkään. Yleensä sylissä käydään pikaisesti tai muutenvaan heittäydytään hetkeksi selälleen paijattavaksi, kehräillään ja tullaan silitettäväksi kunnes kaverit taas kutsuvat leikkiin. Tuollaisia hetkiä soisi kyllä tulevaksi lisääkin ♥

Onnea Darwin!

Lauantaina Hyvinkään näyttelyssä Draconian HarmonyDivine "Darwin" valmistui Championiksi! Bonuksena oli vielä värin paras! On todella harvinaista herkkua että mustia/sinisiä kissoja olisi niin paljon, että värin paras-valinta saataisiin kokoon. Tämä taisi olla kolmas kerta ja toinen voitto :)
Darwin on kesän kunniaksi kasvattanut muhkean talviturkin. Vaikka upea onkin, näillä säillä ehkä ei siitä voi niin äärettömästi iloita... Toivotaan vaan että takki pysyy päällä vielä ilmojen viiletessä!

Darwin on kyllä ihan superhieno poika. Suuret kiitokset Hennalle kun olet pitänyt pojasta niin hyvää huolta ja ja jaksat möhköä kuljettaa näyttelyissä!
Darwin on myös rajoitetusti käytettävissä siitokseen, kyselyt ovat tervetulleita.
Darwinin omat sivut

Kuva:Henna Raudaskoski

Kuva: Henna Raudaskoski

Ensimmäinen eläinlääkärireissu

Torstaina oli vuorossa ensimmäinen autoretki, pentuset pääsivät tapaamaan lääkäritätiä. Sää oli paahtava, ja jäätävästä ilmastoinnista huolimatta suora auringonpaiste kuumensi matkalaiset melko tehokkaasti. Matka sujui kuitenkin hyvin rauhallisesti, vain pari piippausta kuului bokseista. Noin monen kissan kuljettaminen onkin jo luku sinänsä, mutta vielä nuo hyvin mahtuivat kahteen boksiin mamin kanssa.

Eläinlääkärin odotushuoneessa olikin sitten jotain hyvin jännää. Hauvoja! Isoja ja äänekkäitä hauvoja! Cindyn kanssa boksissa olijat pysyivät rauhallisena, mutta toisessa boksissa kävi melkoinen sihinä! Cindy piti matalaa murinaa niille uteliaille vuffeille, jotka kehtasivat erehtyä liian lähelle hänen vauvojaan.

Pennut saivat ensimmäiset rokotteet ja mikrosirut. Kaikki käyttäytyivät oikein hienosti ja rohkeasti! Ketään ei pelottanut yhtään, ja tuttuun tapaan ainoastaan Frodo kertoi mielipiteensä äänekkäästi ;) Sirutusneulan koko jaksaa itseä aina hirvittää, mutta näppärästi ne sirutkin nahan alle sujahtivat. Tarkastuksessa ei kestään löytynyt mitään vikaa. Täydellinen sakki ♥

Cindyn antibioottikuuri alkaa olla lopuillaan, tuotokset ovat olleet nyt suht kiinteitä. Lääkäri oli sitä mieltä, että kun syödyn ruuan määrä on nyt niin älyttömän suuri, sitä ei vaan yksinkertaisesti ehdi käsitellä kunnolla ja sen vuoksi tuotosten koostumus voi olla vähän löysä. Sinänsä ihan järkeenkäypää - aattelepa omalle kohdalle jos yhtäkkiä söisikin jatkuvasti 10x enemmän kuin normaalisti! Ei varmaan masu hurraisi. Maitohappobakteeria nappasimme vielä purkillisen mukaan.

Isoveljen halaus ♥

Isoveli hoitaa Frodoa ♥

8-viikkoiset nuppuset

Tässä viimein 8-viikkoiskuvat sunnuntailta!

Dekadance "Sikuriina" on yleensä aina ensimmäisenä sylissä pörräämässä ja kellimässä. Kerrassaan hellyyttävä pakkaus! Ihmisten jalat ja nenät ja muut hoitoa tarvitsevat paikat pestään huolellisesti pienillä lipaisuilla.

Raven Claws "Sasu" on ihan superkomea hurmuri! Tältä pojalta ei vauhtia puutu, huiskaleikit jatkuisivat ikuisuuden, jos Sasu saisi päättää. Asenteeltaan välillä vähän "minäminäminä", kaikki lelut on mun! Sasu tulee vaatimaan tulevalta kodiltaan paljon huomiota ja aktivointia!

Crystal Gazing "Kiara" on porukan prinsessa. "Olen kaunis ja ihana, kun killitän sinua näillä suurilla silmilläni, olet pauloissani!" Myös Kiara toivoisi että elämä olisi loputonta leikittämistä!

Ataegina "Hippu" on pörröinen peikkotyttö. Turkin pituus ja korvatupsut ovat ihan omaa luokkaansa! Herättää yleensä eniten ihastusta vierailijoissa, kun erottuu porukasta "hassuimman" näköisenä. Todella persoonallinen tyttö, jonka kehruukone hyrähtää täyteen vauhtiin pienimmästäkin kosketuksesta.

Wolfshade "Viki" vaikuttaa rauhallisimmalta ja vetäytyy välillä omiin oloihinsa lepäämään, mutta kun enrgiavarastot on ladattu täyteen, kuoriutuu siitäkin melkoinen pantteri! Nauttii erityisesti "intialaisesta kissanpäähieronnasta" ;) Viki on hyvin kiltti ja häntä on porukasta helpoin käsitellä.

Full Moon Madness "Frodo" on porukan äänekkäin, joka asiaan löytyy mielipide! Kurrr kiii miii jutellaan ihmisille suloisesti, mutta jos asia on epämieluinen, kuuluu karjunta melkein naapuripitäjään saakka! Frodolla on ehdottomasti eniten temperamenttia ja luonnetta. Ääntä löytyy myös positiivisessa merkityksessä, on nimittäin aivan valtavan kova poika kehräämään! Ilahtuu yleensä eniten jälleennäkemisestä ja kellahtaa heti kehräten selälleen rapsutettavaksi.Porukan vahvaluisin ja jämäkin pakkaus, tästä pojasta tulee varmasti suuri!

Lisää muutoksia!

Hupskeikkaa, sen lisäksi että blogi muutti tänne, nyt myös kotisivut muuttavat uuteen osoitteeseen! Saunalahden poika soitti ja puhui minut pyörryksiin, joten se on nyt heissulivei netikalle. Pahin hätähän siinä oli että entäs mun kissasivut! No, samantien oma domain ostoskoriin ja siirtohommiin, nyt sivut löytyvät osoitteesta www.draconian.fi
Vanhat sivut poistuvat käytöstä lähiviikkojen aikana, tallettakaa siis uusi osoite kirjanmerkkeihin :) 

Blogi siirtyi uuteen osoitteeseen!

Apuva! Nyt me ollaan täällä! Olisi varmaan ollut jo aikoja sitten hyvä siirtyä oman sivun sijasta tänne kirjoittelemaan, siellä kun homma on välillä melkoista säätämistä. Alunperinhän minun oli tarkoitus kirjoitella kotisivuille vain lyhyitä uutisia kissanpentujen elämästä, mutta kun kerrottavaa oli paljon, tekstit venyivät ja nythän siellä on kokonainen romaani kirjoitettuna. Mukava on itsekin lueskella ensimmäisen pentueen kehityksestä, muistella ja vertailla nykyisiin pentusiin.

Vanhemmat tekstit tallella:
12/2009 - 6/2010
7/2010 - 6/2011

Ulkoasun säätämisessä ja homman opettelussa muutenkin menee varmasti hetki jos toinenkin, luvassa siis todennäköisesti outoa säätöä ja sekavan näköisiä kokeiluja, kunnes pääsen systeemin kanssa yhteisymmärrykseen.